Harrastaminen voi olla nuorelle merkityksellinen tapa rakentaa kestävää hyvinvointia, mutta kaikilla ei ole siihen yhtäläisiä mahdollisuuksia. Jokaisella on oikeus liikkua -hankkeeseen liittyvässä toimintatutkimuksessa 18-29-vuotiaat nuoret aikuiset, joiden elämässä on erilaisia haavoittuvuustekijöitä tai askelluksia elämänpolun pientareelle, kuvaavat harrastamista itsestäänselvyyden sijaan etuoikeudeksi. Tämän tekstin aineisto perustuu neljän nuoren haastatteluihin, työpajoihin (n=10) sekä liikuntaryhmien ja -tapahtumien etnografiseen havainnointiin ja osallistumiseen.
Harrastaminen ei aina näytä harrastamiselta
Suomalaisessa nuorisopoliittisessa keskustelussa pidetään tärkeänä, että kaikilla lapsilla ja nuorilla on harrastus. Tutkimuksessani nuoret itse määrittelevät harrastamiseksi asiat, joista he pitävät ja joihin haluavat käyttää aikaa. Nuorten kertomuksissa korostuu, että harrastaminen voi olla tärkeä osa arkea, mutta nuoren harrastus ei välttämättä täytä yhteiskunnan odottamia harrastamisen edellytyksiä tai määritelmiä.
Nuoret kuvaavatkin arkeensa kuuluvan paljon erilaisia omia projekteja, jotka voivat olla kaikkea luontokuvauksesta kuntoiluun ja erilaisiin taidetöihin. Harrastaminen voi olla luovaa, yhteisöllistä ja tuoda pieniä onnistumisen kokemuksia, jotka kantavat arjessa. Liikunta on monelle osa elämää, mutta usein huomaamattomasti – ei niinkään urheiluna vaan osana arjen rytmiä ja siirtymiä. Nuoret tuovat aineistossa esiin myös identiteettiin liittyviä kysymyksiä: harrastavan nuoren minäkuva tai liikkujan identiteetti ei aina tunnu omalta, vaikka arki olisikin aktiivista.
Harrastamisen esteet ja uhat
Harrastamisen esteet liittyvät usein taloudellisiin resursseihin ja alueelliseen eriarvoisuuteen. Kun nuorella ei ole varaa osallistua maksullisiin harrastuksiin tai kulkea harrastuspaikkoihin, jää hän helposti ulkopuolelle. Myös yhteiskunnan odotukset aktiivisuudesta voivat tuntua etäisiltä, jos oma elämäntilanne on haastava esimerkiksi sairaudesta johtuen. Kun arjen perusedellytykset ovat uhattuina, harrastaminen jää helposti syrjään, kunnes pientareelta päästään jälleen polulle.
Sosiaaliset suhteet nousevat nuorten kertomuksissa keskeisiksi harrastamisen merkityksiksi. Yhteys toisiin ihmisiin, kuulumisen ja arvokkuuden tunne eivät ole pelkkiä sivutuotteita, vaan usein itse tekemistä kannattelevia voimia. Moni nuori kuitenkin kokee, ettei heillä ole samoja osallistumisen mahdollisuuksia kuin ikätovereillaan. Ulkopuolisuutta koetaan siis opiskelu- ja työelämän lisäksi myös vapaa-ajalla.
Nuorten omaehtoinen toimijuus on avain
Aineistossa nuoret kuvaavat, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on ”viisautta, johon pitää kasvaa”. Nuoret kaipaavat harrastamiseltaan sosiaalisia kontakteja, positiivisuutta ja oman hyvinvoinnin vahvistumista. Ylhäältä ohjatut aktivointitoimet tai hyvinvoinnin kehittämisen keinot eivät aina vastaa näihin tarpeisiin. Onkin tärkeää antaa nuorille mahdollisuus osallistua harrastusten suunnitteluun ja toteutukseen itsenä näköisesti. Jokaisella nuorella on oltava mahdollisuus löytää oma tapansa harrastaa ja löytää polkuja kohti omanlaistaan hyvinvoivaa arkea.
Harrastaminen voi olla hyvinvoinnin kantava voima
Kun nuori löytää mielekkään harrastuksen, se voi tuoda arkeen merkityksellisyyttä. Harrastaminen voi vahvistaa itsetuntoa, luoda ja vahvistaa ystävyyssuhteita sekä avata ovia tulevaisuuden mahdollisuuksille, mutta myös sille, että tulevaisuudessa on jotain, mitä odottaa. Harrastus voi antaa mahdollisuuden tulla nähdyksi omana itsenään. Pienikin askel kohti omaa kiinnostuksen kohdetta voi olla suuri askel kohti parempaa hyvinvointia. Harrastamisen ei tulisi olla etuoikeus, vaan jokaiselle saavutettavissa oleva osa hyvää arkea.
Hanne Mailanen
Kirjoittaja työskentelee hankekoordinaattorina Porin kaupungin liikuntayksikön Jokaisella on oikeus liikkua -hankkeessa ja tekee yhteiskunnallisissa marginaaleissa elävien nuorten harrastamisesta väitöskirjaa Tampereen yliopistoon. Jokaisella on oikeus liikkua -hankkeen tavoitteena on edistää haavoittuvassa asemassa olevien nuorten osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa erityisesti liikunnan harrastamisen suhteen.
Kirjoitus tiivistää syksyllä 2025 Nuorisotutkimus-lehdessä ilmestyvää vertaisarvioitua artikkelia ”Liikuntaharrastusten merkitys yhteiskunnallisissa marginaaleissa – nuorten aikuisten kokemuksia”.