Kasvaminen ilman kohtuuttomia paineita on jokaisen nuoren oikeus

Nuoret ja nuoret aikuiset elävät ajassa, jossa heihin kohdistuu monenlaisia paineita ja odotuksia. Elämää eletään näennäisesti loputtomien mahdollisuuksien maailmassa, jossa jokaisen valinnan tulisi olla oikea ja optimaalinen. Paineet ulottuvat lähes kaikille elämänalueille: kouluun ja opiskeluun, työhön ja tulevaisuudensuunnitelmiin, ulkonäköön ja sen muokkaamisen paineisiin, ihmissuhteisiin sekä sosiaalisen median luomiin epärealistisiin ihanteisiin. Odotukset syntyvät sekä ulkoisista lähteistä – yksilökeskeisestä yhteiskunnasta ja sen kilpailuun ja kulutukseen perustuvasta kulttuurista, opinnoista, vanhemmilta ja vertaisilta – että sisäisistä, ajan myötä sisäistyneistä vaatimuksista, kuten perfektionismista ja jatkuvasta vertailusta muihin. Monella nuorella nämä liialliset paineet ovat vaikuttaneet käsitykseen itsestä ja kokemukseen siitä, että itsessä on jotain vikaa – “en riitä sellaisena kuin olen”.

Monet nuoret kipuilevat vaatimusten ristiaallokossa

Työssämme kohtaamat nuoret sanoittavat meille riittämättömyyden kokemustaan: pitäisi olla aina enemmän, parempi ja pidemmällä. Ulkoiset odotukset alkavat elää monen nuoren sisällä pysyvänä vaativuutena, julmana sisäisenä äänenä, jolle mikään ei riitä.  Tämä näkyy ahdistuksena, voimakkaana itsekriittisyytenä ja usein myös kehollisena oireiluna. Osa nuorista ylisuorittaa uupumukseen asti, osa lamaantuu ja vetäytyy. Molemmissa tilanteissa nuorten potentiaali jää käyttämättä tavalla, joka ei palvele heidän hyvinvointiaan, kasvuaan eikä heidän omia toiveitaan – ja samalla myös yhteiskunta menettää hyvinvoivan jäsenen.  

Yhteiskunnassa, jossa onnistuminen nähdään ennen kaikkea yksilön omana vastuuna ja kannattelevat verkostot puuttuvat, painetaakka jää helposti nuoren kannettavaksi. Elämä ei ole suoraviivainen suorituspolku, ja silti nuorilta odotetaan usein jatkuvaa etenemistä, valmiutta ja ponnahduskykyä. Kun nuoren jaksaminen ei elämän myrskyjen koetellessa riitä tai eteneminen vastaa ulkoisia lineaarisia odotuksia, johtaa tämä usein kivuliaaseen ristiriitaan oman tilanteen ja ympäristön vaatimusten välillä.

Myötätuntoinen suhtautuminen itseen on ajassamme radikaali teko

HelsinkiMission Nuorten kriisipisteen matalan kynnyksen keskusteluavussa nuorten kokemat paineet ja riittämättömyyden kokemukset ovat näkyneet jo vuosia nuorten kertomuksissa, huolissa ja avunpyynnöissä. Halusimme vastata tähän kasvavaan ilmiöön ja kehitimme vuonna 2017 ammatillisesti ohjatun itsemyötätunnon taitoa tukevan Minä riitän®-vertaisryhmämallin 18–29-vuotiaille. 

Olemme ohjanneet ryhmiä säännöllisesti suomeksi ja ruotsiksi nyt jo yhdeksän vuoden ajan. Näiden vuosien aikana olemme saaneet todistaa lukemattomien nuorten jakavan rohkeasti syvää riittämättömyyden tunnettaan toimiessaan osana tätä yhteiskuntaa ja samalla navigoidessaan omien elämän haasteiden äärellä. Olemme saaneet kiitollisina todistaa jaetun ihmisyyden voimaa ryhmissä. Näissä yhteyden ja turvan hetkissä nuoret ovat saaneet kokea erillisyyden illuusion murtumisen: tilalle on tullut syvä, kannatteleva ymmärrys siitä, että tässä ollaan yhteisen kokemuksen äärellä – ”minussa ei olekaan mitään vikaa, enkä ole yksin”. Maailmassa, jossa monet nuoret kokevat, etteivät pysty vastaamaan ulkoa tuleviin odotuksiin, myötätuntoinen suhtautuminen itseen on radikaali, mutta hyvinvoinnin kannalta oleellinen teko.

Kunnioitetaan herkkää nuoruutta

Nuoruus on herkkä ja ainutkertainen elämänvaihe, jossa identiteetti, minäkuva ja suhde toisiin ovat vasta muotoutumassa. Nuoruus on myös isojen muutosten aikaa: nuoret haparoivat ja ovat monesti uuden äärellä. Meidän tulee antaa nuorille itseksi kasvamisen rauha! Nuoria ja heidän kehitysvaiheensa tarpeiden ymmärtämistä tulee huomioida poliittisissa päätöksissä ja nuorille keskeisissä yhteiskunnallisissa rakenteissa. Meidän eri yhteiskunnan toimijoiden tulee panostaa nuoriin ja heidän hyvinvointinsa tukemiseen.

Lopulta nuoret haluavat pitkälti samoja asioita kuin me kaikki: hyvää elämää, merkityksellisyyttä ja yhteyttä toisiin: kokemusta siitä, että he ovat tärkeitä ja kuuluvat joukkoon. Nuoret haluavat olla osa tätä yhteiskuntaa.

Millaista maailmaa rakennamme nuorillemme?

Haasteiden tunnistaminen ei tarkoita toivon menettämistä – päinvastoin. Minä riitän -ryhmissä tarkastelemme nuorten kanssa muun muassa jämäkkää itsemyötätuntoa, psykologian tutkijatohtori Kristin Neffin kehittämää käsitettä. Se korostaa itsemyötätunnon yhteisöllistä ja aktiivista ulottuvuutta: kykyä tunnistaa haasteet ja epäkohdat ympäristössämme sekä toimia rohkeasti yhdessä yhteisen hyvän edistämiseksi – itsen ja kaikkien puolesta. Yhdessä meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaista elämää, tulevaisuutta ja maailmaa nuorille – ja samalla meille kaikille – rakennetaan.

Jokainen voi olla muutoksentekijä, ja yhdessä meillä on voima muuttaa suuntaa. Myötätunnossa on sekä yksilöllistä että yhteisöllistä muutosvoimaa – mitä voisimme tehdä nuorten eteen jo tänään?

Blogitekstin ovat kirjoittaneet kolme HelsinkiMission Nuorten kriisipisteen pitkäaikaista keskusteluavun ammattilaista. He ovat työskennelleet vuosien ajan riittämättömyyden tunnetta kokevien nuorten ja nuorten aikuisten kanssa yksilöiden ja ryhmien kanssa tehtävässä työssä, oppilaitoksiin jalkautuvassa hyvinvointia vahvistavassa työssä sekä olleet mukana kehittämässä suosittua Minä riitän -oma-apumateriaalia verkkoon.