Sosiaalisen median rajoituksista on tullut nopeasti yksi keskeinen lasten ja nuorten arkea koskeva poliittinen kysymys. Pääministeri Petteri Orpo on kertonut kannattavansa sosiaalisen median kieltoa alle 15-vuotiailta nuorilta, ja nyt sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee keinoja suojella lapsia ja nuoria sosiaalisen median haitoilta. Tämän lisäksi THL ja OPH luovat suosituksia digilaitteiden käyttöön nuorille.
Keskusteluun on viime aikoina tuotu myös tutkimusyhteisön näkökulma. 83 nuorisotutkijaa allekirjoittivat politiikkasuositukset, joissa korostetaan, että somen käytön kieltämisen sijaan tulisi vahvistaa alustojen sääntelyä ja varmistaa nuorten oikeudet, osallisuus ja hyvinvointi.
Myös kenttä on ottanut kantaa keskusteluun. Kunnallisen nuorisotyön yhdistys (KNY) on nostanut kannanotossaan esiin, että digilaitteiden ja digitaalisten ympäristöjen merkitystä nuorten arjessa pitäisi tarkastella pelkän “ruutuajan” sijaan toiminnan laadun, osallisuuden ja ohjatun toiminnan näkökulmasta. KNY nostaa esiin myös digitaalisen nuorisotyön merkityksellisyyden, koska se mahdollistaa sellaisten nuorten tavoittamisen, jotka eivät osallistu fyysiseen toimintaan esimerkiksi mielenterveyteen liittyvien haasteiden, toimintakyvyn rajoitteiden tai pitkien välimatkojen vuoksi.
Valtion nuorisoneuvosto on jo pidempään miettinyt kantaansa sosiaalisen median rajoituksia ja ennen kaikkea kaiken somen kieltämistä alle 15-vuotiailta kohtaan. Kannanotto on tulossa pian. Ennen kannanottoa halusimme kuitenkin kuulla vielä tarkemmin kentän ääntä tarkentamaan tutkittuun tietoon perustuvaa tutkijoiden näkökulmaa.
Nuori26-päivillä valtion nuorisoneuvosto ja Nuorisotutkimusseura esittelivät Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen 2024 tuloksia. Koska tutkimuksessa on tarkasteltu myös sosiaalisen median käyttöä, oli luontevaa teeman yhteydessä kuulla myös nuorisoalan asiantuntijoita. Lyhyen kyselyn avulla pyrimme saamaan nuorisoalan ammattilaisten näkemykset kuuluviksi tilanteessa, jossa eri ratkaisuvaihtoehtoja punnitaan. Lämmin kiitos kaikille vastanneille.
Vastaajien viesti on kokonaisuutena selkeä: somen haittoihin suhtaudutaan vakavasti, mutta väläyteltyyn somen täyskieltoon liittyy merkittäviä huolia nuorten tavoittamisesta, osallisuudesta ja yhdenvertaisuudesta.
Kyselyn toteutustapa ja arviointiasteikko
Kyselyssä nuorisoalan ammattilaisilta kysyttiin sekä arvioita väittämistä että avovastauksia. Vastaajia oli noin 80. Aineisto ei tietenkään ole kattava tai edustava, mutta se kertoo tiiviisti siitä, millaisia asioita nuorialan arjesta tunnistetaan.
Asteikko kysymyksissä oli:
1: Täysin eri mieltä
2: Jokseenkin eri mieltä
3: Ei samaa eikä eri mieltä
4: Jokseenkin samaa mieltä
5: Täysin samaa mieltä
Prosenteissa on aina laskettu yhteen jokseenkin ja täysin -mielipiteiset. Ilmoitettujen prosenttien ulkopuolelle jäävät ei samaa eikä eri mieltä (3) -vastaukset.
Julkaistuissa avovastauksissa on saatettu muokata pieniä kirjoitusvirheitä.
Haitat tunnistetaan mutta kieltoon suhtaudutaan varauksella
Ensimmäinen osa kyselystä koostui väittämistä, joihin osallistujat ottivat kantaa. Tulokset löytyvät alla olevasta taulukosta. Suurin osa kyselyyn vastanneista ei kannattanut sosiaalisen median täyskieltoa, mutta somenkäytön haitoista oltiin huolissaan. Neljä viidestä vastaajasta oli myös sitä mieltä että rajoitus heikentäisi nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia, nuorten tiedonsaantia ja vertaiskohtaamisia.
Tuloksia tiivistetysti:
| Väittämä | Samaa mieltä | Eri mieltä |
|---|---|---|
| Sosiaalinen media tulisi kieltää alle 15-vuotiailta | 23 % | 56 % |
| Olen huolissani alle 15-vuotiaiden somenkäytön haitoista | 72 % | 14 % |
| Rajoitus heikentäisi nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia | 79 % | 14 % |
| Rajoitus heikentäisi nuorten tiedonsaantia esimerkiksi palveluista ja harrastuksista | 79 % | 11 % |
| Rajoitus vaikeuttaisi vertaiskohtaamisia ja lisäisi yksinäisyyttä | 79 % | 16 % |
| Rajoitus lisäisi eriarvoisuutta nuorten välillä | 54 % | 23 % |
| Rajoitus vaikeuttaisi työtäni nuorten parissa | 46 % | 26 % |
Toisin sanoen: nuorisoalalla ei vähätellä haittoja, mutta pelkkää kieltoa pidetään monien mielestä karkeana työkaluna. Tämä asetelma näkyi erityisen vahvasti avovastauksissa, joissa painottuivat käytännön arjen kysymykset: miten nuoret tavoitetaan, miten tuki ja luottamuksellinen yhteys säilyvät, ja miten varmistetaan, ettei haavoittuvimmassa asemassa olevien nuorten tilanne heikkene. Some on nuorisoalalla tärkeä työkalu.
Somekielto laittaisi arjen yhteydenpidon, tiedottamisen ja digitaalisen nuorisotyön uusiksi
Kysymyssarjassamme oli myös kaksi avointa kysymystä. Ensimmäinen kysymys oli: ”Miten sosiaalisen median kielto alle 15-vuotiailta vaikuttaisi työhönne / nuorisotoimialaan?”
Avovastauksissa toistuivat viestintään ja tavoittamiseen liittyvät huolet. Moni kuvasi, että tiedottaminen ja toiminnan markkinointi vaikeutuisivat. Tapahtumista, palveluista ja osallistumismahdollisuuksista kertominen pitäisi uudelleen järjestää.
työn markkinointi vaikeutuisi. toisaalta nuoret, jotka toimintaan löytäisivät, saattaisivat olla enemmän läsnä.”
”Tiedottaminen ja markkinointi vaikeutuisi, palattaisiin sen suhteen ajassa taaksepäin.”
”Tapahtumien markkinointi hankaloituu! Kulkeutuisiko viesti huoltajien kautta vai sähköpostilla… En usko
Vastaajien mukaan osa nuorista, ja erityisesti ne nuoret joiden tavoittaminen on muuten vaikeaa, tavoitetaan tällä hetkellä parhaiten nimenomaan verkon ja sosiaalisen median kautta. Tavoittamisen vaikeutuminen ei ole vain viestinnällinen ongelma, vaan liittyy osallisuuden ja yhdenvertaisuuteen. Jos yhteys katkeaa, osa nuorista jää helpommin ulkopuolelle.
Ei saisi kontaktia nuoriin, joille some on ainoa tapa tai mahdollisuus olla yhteydessä nuorisotyöhön / sen tekijään. Missä markkinoida toimintoja?”
”Digitaalisen nuorisotyön koordinaattorina, ei tavoittaisi enää nuoria digitaalisissa kanavissa.”
”Osa nuorista tavoitetaan parhaiten verkon kautta, mutta ei suurin osa.”
”Tämä lisää eriarvoisuutta erityisesti niiden nuorten kohdalla, jotka on muutenkin haastavaa tavoittaa ja sitouttaa.
Nuorisoalalla some ei ole vain tiedotuskanava, vaan monelle nuorelle myös matalan kynnyksen tapa ottaa yhteyttä ja pyytää apua. Yksi vastaaja kuvasi huolta siitä, että merkitykselliset viestikeskustelut jäisivät käymättä ja nuori voisi jäädä yksin tilanteensa kanssa. Myös nuorten vertaissuhteet nousivat esiin.
Kunnassa jossa pitkät välimatkat ja vähän nuoria, on some väline pitää yhteyttä ja mahdollistaa nuorten osallistuminen.”
”Työmme vaatii henkilökohtaista yhteydenpitoa somessa, jotta nuoret saadaan mukaan toimintaan.”
”Monilla nuorilla on kontakteja esimerkiksi ystäviin ja perheenjäseniin, jotka asuvat kaukana. Kielto heikentäisi näiden nuorten hyvinvointia ja osallistuttava.
Digitaalisen nuorisotyön ja verkkotoiminnan tulevaisuus huolestutti vastaajia. Esimerkiksi verkkovälitteinen ryhmätoiminta ja pelitoiminta nähtiin joissain vastauksissa käytännössä mahdottomiksi toteuttaa.
Kaikki arvioit kiellon vaikutuksista eivät kuitenkaan olleet kielteisiä. Osa vastaajista pohti, voisiko rajoittaminen lisätä kasvokkaista kohtaamista tai ohjata “lähiharrastuksiin”, ja muutama arvioi vaikutuksen omaan työhönsä vähäiseksi tai jopa myönteiseksi.
Ainakin koulussa nuorten sosiaaliset taidot ovat lisääntyneet ja osallisuus parantunut.”
”Ääriajattelun nousu ei olisi niin suurta. Vaikuttaisi positiivisesti.”
”Netti on täynnä aika jäätävää kamaa, mitä en haluaisi oman lapseni näkevän. T. Yli 20 vuotta internetissä asunut”
”Wilma-viestintä ja reppukirjeet ovat silti olemassa.
Silti kokonaiskuva avovastauksista on huoli rajoituksen vaikutuksista nuorisotoimialaan. Kiellon riskit näyttäisivät kohdistuvan juuri niihin nuoriin ja tilanteisiin, joissa tuen tarve on suurin.
Nuorisotoimiala peräänkuuluttaa nuorten kuulemisen merkitystä
Toisessa avokysymyksessä pyysimme vastaajia kertomaan tärkeimmän viestinsä siitä, mitä ei saa unohtaa rajoituksia pohdittaessa. Ylivoimaisesti eniten toistettiin samaa viestiä: Nuorten ääni täytyy kuulua. Viesti ei myöskään ollut vain toive muodollisesta kuulemisesta, vaan sen taustalla oli huoli siitä, että päätöksiä tehdään liian heikoilla tiedoilla.
Toinen toistuva viesti liittyi yhdenvertaisuuteen. Vastaajat kuvailivat riskiä siitä, että rajoitukset osuvat eri tavoin eri perheisiin. Esimerkiksi jos huoltajilla on erilaiset valmiudet valvoa ja tukea, voi osa nuorista ohittaa kiellon ja osa jää “kiltisti” sen piiriin. Useissa vastauksissa varoitettiin myös siitä, ettei nuoria saa sysätä “lain ulkopuolelle” eikä rakentaa ratkaisua, joka tekee arjesta salailua tai lisää kynnystä kertoa somessa kohdatuista ongelmista.
Kieltäminen ajaa nuoret vaikeaan asemaan, missä lakia kierretään monin eri tavoin. Tämä ei ole suotava kehitys, vaan ongelman juurisyihin täytyy keksiä löytää ratkaisuja.”
”Pitää arvioida että ei ole kysymys siitä, että kielletään nuoria hengailemasta kaupan nurkalla, mikä johtaa vain heidät siirtymään päiväkodin pihalle. Eli mitä kiellolla oikeasti saavutetaan?”
”Lapset ja nuoret ovat kykeneviä keksimään keinot rajoitusten kiertämiseen halutessaan: onko kiellon vaarana se, että nuoret eivät kerro heidän kohtaamista ongelmista pelätessään seuraamuksia?
Kolmas kokonaisuus koski keinoja. Jo aiemmissa numerovastauksissa oli käynyt ilmi, että suurin osa ei pidä somen kieltämistä parhaana keinona rajoittaa somen haittoja. Moni vastaaja painotti, että huomio tulisi kohdistaa alustoihin ja niiden toimintalogiikkaan, kuten moderointiin, koukuttavuuteen ja mainontaan, enemmin kuin asettaa käyttäjille kielto. Samoin vastauksissa korostui mediakasvatuksen ja taitojen oppimisen tarve, myös aikuisten osalta.
Koulutusta. Niin 15v. täyttäneitä kuin alle 15-vuotiaita tulisi ohjata ja opastaa sosiaalisen median käytössä, myös vanhempia/huoltajia.”
”Totaalikielto ei ole oikea tie, ei yleensä koskaan. Ennemmin rajoitetaan ja säädellään somejättien toimintaa.”
”Miten harjoitella medialukitaitoa hallitusti, jos kieltojen jälkeen mennään suoraan syvään päätyyn
Vastaajat esittivät myös päätöksenteon kannalta keskeisen kysymyksen: jos rajoituksia tulee, mitä tulee tilalle. Nuorten yhteydenpidon, vertaistuen, tiedonsaannin ja osallisuuden tilalle on kyettävä rakentamaan toimivia vaihtoehtoja, koska muutoin riskinä on, että ongelma ei ratkea, vaan siirtyy toiseen muotoon.
Nuorisoalalla on näköalapaikka nuorten vapaa-aikaan
Sosiaalisen median rajoitukset osuvat nuorten vapaa-ajalle, joka on nuorisoalan osaajien aluetta. He näkevät päätösten vaikutukset ensikädessä. Nuorisotyössä yhteys nuoriin rakentuu usein myös digitaalisten ympäristöjen kautta. Päätöksenteossa on tärkeää kuulla nuorten kanssa työskenteleviä henkilöitä, sekä tietenkin ennen kaikkea nuoria. Nuorten kuuleminen on edellytys kaikelle nuorten elämää koskevalle päätöksenteolle. Päätöksiä ei pidä tehdä ilman nuorten osallisuutta.
On tärkeää tunnistaa nuorisotyö osaksi ratkaisua: nuorisotyöllä on mahdollisuus tukea turvallista ja hyvinvointia edistävää somen käyttöä, vahvistaa mediataitoja ja tarjota turvallisten aikuisten läsnäoloa myös verkossa. Kunnallisen nuorisotyön yhdistys on tuonut esiin, että digitaalinen nuorisotyö ja ohjattu verkkotoiminta voivat tavoittaa myös nuoria, jotka eivät osallistu fyysiseen toimintaan esimerkiksi mielenterveyden haasteiden, toimintakyvyn rajoitteiden tai pitkien välimatkojen vuoksi. Kun rajoituksia valmistellaan, on samalla huolehdittava siitä, että nämä tavoittamisen ja tuen rakenteet eivät heikkene. Osuvatko rajoitustoimenpiteet eniten juuri heikkomassa asemassa oleviin?
Mikä sitten on yhdenvertaista? On myös hyvä muistaa, että samakin rajoitus voi osua eri nuoriin hyvin eri tavoin. Toisella nuorella voi olla kotona vahva tuki ja valmiudet kiertää rajoituksia tai siirtyä nopeasti vaihtoehtoisiin kanaviin, kun taas toiselle verkossa toimivat yhteisöt ja palvelut voivat olla keskeinen reitti vertaistukeen, tiedonsaantiin ja avun hakemiseen. Tästä syystä rajoitusten riskinä on, että ne lisäävät eroja nuorten välillä. Nuorisotutkijat ovat painottaneet, että päätöksenteossa on turvattava nuorten oikeudet ja osallisuus, eikä lasten suojeleminen saa johtaa siihen, että heidät suljetaan ulos digitaalisista tiloista, joita he tarvitsevat osallistumiseen ja tiedonsaantiin.
Kun tavoitteena on vähentää haittoja ja vahvistaa hyvinvointia, on ongelmaa katsottava monesta eri suunnasta.
Turvalliset aikuiset ja yhteiskunnan hyvinvointipalvelut tarvitaan mukaan nuorten digitaaliseen elämään. Ei kieltoja, vaan palveluita
Anni Kiiski
pääsihteeri
valtion nuorisoneuvosto
opetus- ja kulttuuriministeriö