Lapsiasiavaltuutettu pyysi Nuoralta lausuntoa lapsiasiavaltuutetun vuosikirjaan 2016 koulutuksen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tilasta perusopetuksessa. Lausunnossaan Nuora kiinnitti huomiota koulujen ja väestöryhmien välisiin eroihin oppimistuloksissa, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien oppilashuollon ja opinto-ohjauksen tärkeyteen sekä alueiden välisiin eroihin perusopetuksen saavutettavuudessa ja määrässä. Lisäksi Nuora toi esiin nuorten näkemyksiä koulujen välisistä eroista kiusaamiseen puuttumisessa, oppilaiden vaikutusmahdollisuuksissa ja tietoteknologian käytössä.
Lausunto lapsiasiavaltuutetun vuosikirjaan 2016
Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta Nuora kiittää lausuntopyynnöstä ja haluaa tuoda esiin seuraavat näkökulmat koulutuksen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tilasta perusopetuksessa. Perusopetus on ollut suomalainen ylpeydenaihe. Syksyllä 2014 Suomessa oli yli 2500 perusasteen oppilaitosta. Peruskoulun esi-, perus- ja lisäopetuksessa opiskeli noin 543 000 oppilasta. Lain mukaan perusopetusta tarjotaan Suomessa kaikille lapsille ja nuorille sosiaalisesta asemasta, sukupuolesta, asuinpaikasta, taloudellisesta tilanteesta, kieli- ja kulttuuritaustasta sekä etnisestä taustasta riippumatta. Kansainväliset oppimistutkimustulokset myös osoittavat, että peruskoulujärjestelmämme on erittäin toimiva ja tehokas. Viimeaikainen kehitys on kuitenkin ollut negatiivinen usealla mittarilla. Oppimistuloksissa on havaittu laskua ja koulutuksen tasa-arvo on heikentynyt.
Oppimistulosten polarisaatio otettava vakavasti
Nuora katsoo, että koulujen ja väestöryhmien väliset erot oppimistuloksissa on otettava vakavasti. PISA 2012 -tulosten mukaan suomalaisnuorten osaaminen on edelleen OECD-maiden parhaimmis-toa, mutta tutkimuksessa nousi ensimmäistä kertaa esiin joukko kouluja, joiden tulos matematiikan osaamisen osalta jäi OECD:n keskiarvon alapuolelle. Huolestuttava on myös tieto, että peruskoulun päättävillä maahanmuuttajataustaisilla nuorilla on muita heikommat valmiudet toimia yhteiskunnan täysvaltaisina jäseninä. Maahanmuuttajataustaiset nuoret olivat esimerkiksi matematiikassa noin kaksi kouluvuotta muita oppilaita jäljessä. Tulos oli samansuuntainen luonnontieteiden osaamisessa, lukutaidossa ja ongelmanratkaisutaidossa. Samalla kuitenkin kouluterveyskyselyn mukaan maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret kokevat opettajien ja oppilaiden väliset suhteet muita oppilaita positiivisempina, heidän asennoitumisensa koulua kohtaan on myönteisempi sekä kouluun kuulumisen tunteensa vahvempi kuin muilla. Vieraskielisten nuorten määrän yhä kasvaessa peruskoulumme tuleekin pohtia ensi tilassa, mistä erot oppimistuloksissa johtuvat ja miten koulujärjestelmä voisi paremmin tukea maahanmuuttajataustaisten nuorten oppimista.
Myös erot lukutaidossa ovat yhä selvemmin jakamassa maamme nuoret menestyjiin ja kelkasta puto-ajiin. PISA 2012 -tulokset osoittavat, että peräti 11 prosentilla eli noin 6 800:lla maamme 15-vuotiaista on merkittäviä vaikeuksia lukemisessa. Heidän lukutaitonsa on peruskoulun päättyessä niin heikko, että se rajoittaa olennaisesti jokapäiväistä elämää ja voi vaikeuttaa jatko-opintoihin ja työelämään hakeutumista. Heikon lukutaidon omaavien nuorten osuus on selvästi suurempi kuin vuonna 2000, jolloin se oli seitsemän prosenttia. Lukutaidon taso on heikentynyt eniten nimenomaan sellaisten nuorten parissa, jotka tulevat kaikkein huono-osaisimmista perheistä. Myös ero tyttöjen ja poikien välillä on kasvanut. Monet suomalaistytöt ovat edelleen erinomaisia lukijoita, mutta pojissa on entistä enemmän niitä, joiden lukutaito on huono. Toisin kuin monissa muissa PISA-tutkimukseen osallistuneissa maissa, Suomessa ei ole onnistuttu kaventamaan sukupuolten välistä eroa ja nykyisellään se vastaa jo noin puolentoista kouluvuoden opintoja.
Oppilas- ja opiskelijahuoltoon ja haavoittuvassa asemassa olevien opinto-ohjaukseen panostettava
Nuora näkee, että oppilas- ja opiskeluhuollon kokonaisuutta on vahvistettava ja siihen on ohjattava lisäresursseja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien nuorten tukemiseksi. Esimerkiksi maahan-muuttajanuoret kokevat kouluterveyskyselyn mukaan muita selvästi enemmän avun puutetta koulunkäynnissä, koulu-uupumusta ja vaikeuksia päästä kouluterveydenhoitajalle tai -kuraattorille. Opintojen ohjauksessa erityisen haavoittuvassa asemassa ovat oikeusministeriön selvityksen mukaan maahanmuuttajat, romanit ja vammaiset henkilöt. Nuora yhtyy oikeusministeriön näkemykseen, että opintojen ohjauksen parantamiseksi opiskelijoiden yksilöllistä ohjausta tulee resursoida riittävästi. Myös koulujen ja oppilaitosten asenneilmapiiriin tarvitaan muutoksia, joihin yhtenä ratkaisuna voisi olla yhdenvertaisuussuunnitelmien laatiminen.
Laadukkaan ja kohdistetun opinto-ohjauksen sekä erityisen tuen toimenpiteiden lisääminen peruskouluissa ehkäisee tehokkaasti myös myöhempiä ongelmia. Nuora kantaakin huolta peruskoulun ja toisen asteen välisen siirtymän sujuvuudesta kaikille nuorilla. Toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jääminen voi vaikuttaa nuoren koko loppuelämään. Nuora näkeekin, että nivelvaiheen ohjausta ja vastuita on selkiytettävä nykyisestä. Nuora on huolissaan Nuorisotakuun rahoituksen leikkausten vaikutuksista koulupudokkuuteen ja nuoren syrjäytymisriskin kasvamiseen. Lisäksi on huomioitava, että nuori tarvitsee tukea myös toisen asteen koulutuksessa sekä sen jälkeisen koulutus- ja urapolun rakentamisessa.
Kiusaamiseen ja syrjintään puuttumisessa koulukohtaisia eroja
Nuoran syksyllä 2014 järjestämässä 13–24-vuotiaiden nuorten verkkokuulemisessa kiusaamiseen puuttuminen oli avovastausten määrän perusteella erityisen tärkeä teema nuorille. Vastauksissa näkyivät selvästi koulujen erilaiset käytännöt kiusaamisen estämisessä. Useissa kommenteissa tuotiin esille, että omassa koulussa kiusaaminen nähdään vakavana asiana, johon myös puututaan lujasti. Toisaalta monet nuoret kokevat, että kiusaamiseen ei koulussa puututa, eikä siitä saa riittävää rangaistusta. Lisäksi kiusaamisen loppumisen seuraamisessa on nuorten mukaan ollut puutteita. Vastausten perusteella lapset ja nuoret ovat eriarvoisessa asemassa sen mukaan, millainen käytäntö koululla on kiusaamiseen puuttumisessa ja kuinka vakavasti tapaukset otetaan. Nuora pitää tärkeänä, että vaikuttavia keinoja kiusaamiseen puuttumiseen ja myös kiusaamisen jälkihoitoon levitetään järjestelmällisesti kaikkiin kouluihin. Vuoden 2015 kouluterveyskyselyssä tuli ilmi, että yhä 65 prosenttia peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisista kokee, että kiusaamiseen ei ole puututtu koulun aikuisten toimesta. Kiusaamiseen puuttuminen voi olla vaihtelevaa etenkin vähemmistöjen kohdalla. Esimerkiksi suurin osa Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimukseen vastanneista koki, että kiusaamiselle ei oltu tehty mitään tai asia oli jopa vieritetty kiusatun harteille.
Alueiden välillä eriarvoisuutta perusopetuksen saavutettavuudessa ja määrässä
Tilastokeskuksen vuoden 2012 väestöennusteen mukaan perusopetusikäisten määrä on kääntymässä kasvuun vuoden 2012 jälkeen. Alueiden väliset erot perusopetusikäisten määrän kehityksessä ovat kuitenkin varsin suuria. Maan itä- ja pohjoisosissa sekä koko maassa haja-asutusalueilla ikäluokat pienenevät vielä senkin jälkeen, kun ne muualla kasvavat. Harvaan asutuissa kunnissakin väestö keskittyy taajamiin, jonne myös palvelut sijoittuvat. Väestömuutosten johdosta koulutuspalvelujen tasapuolinen turvaaminen haja-asutusalueilla asuville lapsille ja nuorille on haasteellista niin pienissä kuin pinta-alaltaan suurissa kunnissa. Kasvualueille syntyy uusia asutusalueita ja sitä kautta tarve palveluihin, joiden oikea-aikainen mitoittaminen on myös osattava ennakoida.
Aluehallintovirastojen suorittaman toimialansa peruspalvelujen arvioinnin 2013 mukaan perusopetuksen saavutettavuus on valtakunnallisesti varsin hyvä, mutta peittää alleen suuria kuntien välisiä ja sisäisiä eroja. Vaikka keskimäärin 93 prosenttia 7–12-vuotiaista ja 80 prosenttia 13–15-vuotiaista asuu enintään viiden kilometrin etäisyydellä ikäluokkansa perusopetusta antavasta koulusta, monessa maakunnassa ja kunnassa kuitenkin heikentynyt. Mitä pienempinä aluekokonaisuuksina saavutettavuutta tarkasteltiin, sitä selvemmin alueet erosivat toisistaan ja sitä enemmän saavutettavuus poikkesi valtakunnallisesta keskiarvosta. Maan eri osissa asuvat perusopetuksen oppilaat eivät ole saavutettavuuden näkökulmasta tasa-arvoisessa asemassa suurten kuntakohtaisten erojen vuoksi.
Nuora yhtyy aluehallintovirastojen esittämään näkemykseen siitä, että koulutuksen järjestäjien on pyrittävä säilyttämään kouluverkko sellaisena, että ainakin vuosiluokkien 1–6 oppilaat voivat käydä koulua mahdollisimman lähellä kotia ja myös harvimmin asutuilla alueilla kotona asuen. Valtion keskushallinnon tulee omilla toimenpiteillään tukea kuntia sellaisten ratkaisumallien kehittämisessä, joilla perusopetuspalvelut voidaan turvata lähipalveluna myös haja-asutusalueilla. Kuljetukset ja oppilaiden työjärjestykset on pyrittävä suunnittelemaan niin, ettei päivittäinen tai viikoittainen työmäärä ja ajankäyttö koulumatkoineen muodostu oppilaan hyvinvoinnin kannalta liian pitkäksi.
Nuora on huolissaan myös suurista alueellisista eroista perusopetuksen tuntimäärissä. Tilastojen mukaan perusopetuksen määrä voi vaihdella eri kuntien välillä jopa yli lukukauden verran. Noin kymmenen prosenttia kunnista on tarjonnut perusopetusta vain minimituntimäärän eli 222 tuntia vuodessa. Vaikka tasa-arvoisuus on yksi suomalaisen peruskoulun lähtökohdista, perusopetuslain vaatimaan minimituntimäärään tyytyvien kuntien lapset jäävät opetuksessa jälkeen heti pienestä pitäen. Lisäksi opettajien lomautukset kuntien talousvaikeuksissa voivat asettaa lapset ja nuoret eriarvoiseen asemaan perusopetuksen laadussa. Pitkien lomautusten ja lomautusjaksojen suuren määrän on todettu heikentävän oppilaiden oikeutta saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilashuoltoa ja muita tukipalveluja.
Lasten ja nuorten mielipiteitä kuunnellaan vaihtelevasti
Kouluterveyskyselyn 2015 mukaan noin 40 prosenttia peruskoulun ja 9. luokkalaisista ei tiedä miten voi vaikuttaa koulun asioihin, 34 prosenttia kokee, että opettaja ei kehota mielipiteen ilmaisuus oppitunnilla ja viidennes ei koe tulevansa kuulluksi koulussa. Osuudet ovat peruskoulussa suuremmat, kuin toisella asteella. Sekä Nuoran 13–24-vuotiaille nuorille järjestämässä verkkoarvioinnissa että erityisesti 13–17 -vuotiaille nuorille suunnatuissa kuulemistilaisuuksissa tuli ilmi, että oppilaiden osallistumiseen ja vaikuttamiseen liittyvät käytännöt vaihtelevat kouluissa merkittävästi. Vaikka osassa kouluista oppilaiden osallistumismahdollisuudet ovat hyvät, huomiota tulisi tällöinkin kiinnittää kaikkien oppilaiden osallisuuteen.
Nuoret ottivat myös kantaa koulujen keskittämiseen ja isompien yksiköiden syntyyn. Nuorten mielipidettä kuullaan hyvin vaihtelevasti isoissa päätöksissä, kuten esimerkiksi koulujen lakkauttamisissa. Oppilasmäärältään suurissa kouluissa opetuksen ei koettu voivan vastata pienten koulujen lailla oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin. Nuorten mielestä pienemmissä kouluissa myös opetuksen sisältöön pääsee vaikuttamaan suuria helpommin. Lisäksi henkilökohtaisilla kontakteilla koettiin olevan suuri merkitys omaan mahdollisuuteen vaikuttaa koulussa. Nuora katsoo, että jatkossa hallinnossa ja kouluissa on tehtävä pitkäjänteistä työtä oppilaiden osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien parantamiseen. Tehdyt uudistukset niin laki- kuin opetussuunnitelmien perusteiden tasolla ovat olleet tärkeitä suunnannäyttäjiä, joiden toimeenpanoon tulee kuitenkin asettaa resursseja ja ohjausta. Kansainvälistä keskustelua on hyödynnettävä hyvien käytänteiden vaihtamiseen puolin ja toisin.
Koulujen tietoteknisissä valmiuksissa ja opetuskäytössä eroja
Digitalisaation eteneminen koulutuksessa on merkittävä pedagoginen murros. Sähköistyvä opiskelu antaa nuorille niitä eväitä, joita nyky-yhteiskunnassa sekä työelämässä toimiminen edellyttää. Kärki-hankerahoituksella sekä opettajankoulutuksen kehittämisellä on tähdättävä siihen, että uudistuminen on kokonaisvaltaista, eikä yksittäisten opettajien asenne tai osaaminen muodostu oppilaan digitaalisten valmiuksien omaksumisen esteeksi. Nuoran ja Nuorisovaltuustojen Liiton 13–24-vuotiaille nuorille syksyllä 2014 toteuttamissa kuulemistilaisuuksissa tuli ilmi, että nuoret kokevat olevansa eriarvoisessa asemassa tietoteknisten laitteiden opetuskäytön suhteen. Osassa kouluja välineistöä ei ole tai opettajilla ei ole riittävää osaamista sen käyttöön. Digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöönottamisen lisäksi Nuora pitää hyvänä, että opettajien täydennyskoulutukseen panostetaan uusien oppimisen tapojen kehittämiseksi. Myös opetussuunnitelmia ja opinto-ohjelmia on päivitettävä tietoyhteiskunnan tarpeita vastaaviksi.
Lopuksi
Nuora pitää lapsiasiavaltuutetun vuosikirjan teemaa ”Eriarvoistuva koulu” tärkeänä lasten ja nuorten sekä koko yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta. Muiden haavoittuvassa asemassa olevien lisäksi on arvokasta, että huomiota kiinnitetään erityisissä olosuhteissa, kuten sairaalakouluissa, sijaishuollossa tai vastaanottokeskuksissa koulua käyvien lasten oikeuksien toteutumiseen. Nuora toivoo, että digitalisaatiota hyödynnettäisiin aiempaa enemmän erityisryhmien koulutuksessa, kuten saamelaisten kieltenopetuksessa ja sairaalakouluissa opiskelevien mahdollisuuksissa osallistua oman luokkansa opetukseen. Nuora näkee talouden taantumassa myös perheiden toimeentulon turvaamisen tärkeänä, jotta kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi todellisuudessa samat koulutusmahdollisuudet. Samoin aluehallinnon uudistuksissa on huolehdittava kaikkien kuntien riittävistä resursseista peruskoulutuksen tasa-arvoiseen toteuttamiseen. Koulutuksellisen tasa-arvon ja lapsen oikeuksien toteutumisen tulisi olla suomalaisen koulutuspolitiikan lähtökohta.
Hilkka Kemppi, puheenjohtaja
Hertta-Liisa Tuure, pääsihteeri