Nuorten mediankäyttö herättää paljon keskustelua; niin vanhempien, päättäjien kuin tutkijoidenkin keskuudessa. Usein huomio kiinnittyy siihen, kuinka paljon aikaa nuoret viettävät digitaalisessa maailmassa.
Mutta mitä tapahtuu, kun nuori ei halua olla digitaalisesti läsnä? Kun hän tietoisesti kieltäytyy tekoälystä ja sosiaalisen median kanavista? Mitä tarjottavaa on nuoria kouluttavalla organisaatiolla? Keskustelen näistä kysymyksistä Suomen Diakoniaopiston Oulun kampuksen nuoriso- ja yhteisöohjaaja opiskelijoiden kanssa.
Kun kaikki haluavat lisää digitaalisuutta – miksi nuoret kääntävät selkänsä?
Nuorisoa pidetään diginatiiveina. Sukupolvi, joka hallitsee digitaaliset ympäristöt suvereenisti. Yleistys ei kestä tarkempaa tarkastelua. On olemassa tulevaisuuden nuoriso- ja yhteisöohjaajia, jotka suhtautuvat kriittisesti digitaalisiin alustoihin tai kieltäytyvät käyttämästä niitä. He eivät halua ottaa käyttöön tekoälyä, eivätkä koe tarvetta olla mukana somessa. Miksi?
Mun päätös olla käyttämättä tekoälyä tai somea ei oo siitä kiinni et mä en osais. Tekoälyn tuottama matsku on liian kliinistä, liian valmista. Mä tykkään omasta kädenjäljestä ja virheistä, ne tekee luovuudesta aitoo.
Syitä tekoälyn välttämiseen ovat ilmasto- ja eettiset näkökulmat, kuten datan keruun epäeettisyys, tekijänoikeuksien ja tuottojen epäreilu jakautuminen, huoli työntekijöiden kohtelusta tai huoli ihmisen kohtaamisesta. Nuoret arvostavat omaa kädenjälkeä, jota tekoälyn täydellisyys uhkaa. Tekoäly lisää tunnetta kaiken tekemisestä tehokkaammin ja nopeammin. Ylikuormitus ja digiväsymys lisää uupumusta. Omia taitoja, kuten kirjoittamista, ongelmanratkaisua tai kuvankäsittelyä voi harjoitella tekemällä näitä asioita. Nuoret pohtivat, menettävätkö he työllistymismahdollisuuksia, jos antavat tekoälyn tehdä työn heidän puolestaan. He haluavat luoda omannäköisen identiteetin, jossa ei tarvitse olla jatkuvasti tuottava ja näkyvä.
Organisaatiot vs. nuorten todellisuus
Organisaatiot mallintavat digimaisemiaan kaavioilla. Suomen Diakoniaopiston kehäkuvion ytimessä on M365, Wilma ja Moodle. Ulkokehällä on Tiitus, Seppo, Thinklink, Workseed ja Padlet.
Keskustelin harjoittelussa olevien nuorisotyön opiskelijoiden kanssa heidän digimaisemastaan: Mitä alustoja käytät työssäsi päivittäin ja viikoittain?
Opiskelijat ovat samanmielisiä siitä, että M365, Moodle ja Wilma sijoittuvat kauas ulkokehälle. Näitä käytetään harvoin tai pakosta. Digimaiseman keskiössä ovat Snapchat, TikTok, Discord, Whatsapp, Podimo, Instagram, Pinterest, Google, YouTube, Disney+ Nämä ovat sovelluksia, joita he käyttävät työpaikoilla nuorten ohjauksissa. Kanavat, joita oppilaitoksen digistrategia ei edes huomioi.
Kumpi on todellisuudesta vieraantunut – nuori, joka ei käytä Wilmaa, vai organisaatio, joka ei tunnista nuorten digiarjen todellisuutta? Mitä ovat ne somealustat, joita ammattitaitoinen nuorisotyöntekijä osaa käyttää vai voiko jättäytyä kokonaan digitaalisen maailman ulkopuolelle?
Rohkeutta vai riski?
Nuorten parissa tehtävä työ edellyttää yhä useammin läsnäoloa digitaalisilla alustoilla. Somesta kieltäytyvä nuori leimataan helposti poikkeavaksi, vaikka valinta voi kertoa halusta ymmärtää digitaalista kontrollia omalla tavallaan. Kun digitaalinen läsnäolo korostuu, nuorisotyön on löydettävä tasapaino, jossa nuori voi kohdata ihmisen, ei vain käyttöliittymää.
Nämä kysymykset ansaitsevat huomiota. Ne määrittävät millaista nuorisotyön osallisuutta ja yhdenvertaisuutta digitaalisessa yhteiskunnassa rakennamme. Nuoret haluavat kiinnittyä eri tavoilla digitaaliseen maailmaan ja nuorisotyön on tehtävä osallisuudesta totta kaikille.
Anne Hyvönen
Toimin nuoriso- ja yhteisöohjauksen lehtorina Suomen Diakoniaopiston Oulun kampuksella. Tutkin nuorisotyön oppimisympäristöjä ja työelämän osaamisvaatimuksia. Erityisesti sitä, miten nuorisotyötä opetetaan ja millaisia taitoja tulevaisuuden ammattilaisilta odotetaan.
Lue lisää:
Australia’s social media ban for kids under 16 – how will it work? – BBC News
Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus – Nuorisotutkimus
Sari Tuuva-Hongisto & Kristiina Korjonen-Kuusipuro (toim.). 2025 Digitaalinen nuoruus ja kasvavat erot.