Kun syyskuussa sain tehtäväkseni päivittää vuonna 2023 julkaistun Katsaus nuorten hyvinvointiin -raportin, pelkäsin ajautuvani osaksi huolipuheen jatkumoa. Sitä joukkoa, joka toistelee, kuinka nuorten elämä on luisumassa kohti epäonnistumista, ja kuinka tulevat veronmaksajat eivät enää kanna kansallista huoltosuhdetta toivotulla tavalla. Ajatus tuntui vastenmieliseltä. En halunnut toistaa sanomaa siitä, että ”kaikki on mennyt”.
Muttei kaikki ole mennyt. Eikä nuorissa ole vain tulevaisuus. Syksyn aikana erilaisissa sidosryhmätapaamisissa ja oman tiimin pohdinnoissa esiin on noussut yhä uudestaan ja uudestaan se, että nuorissa on nykyisyys. Elämää, eikä edes nuoruutta, eletä vain tulevaisuutta varten.
Nuoruuden ajatteleminen nykyisyytenä auttoi myös näkemään sen mikä on hyvää. Vaikkei voida kiistää sitä, että jokainen hetkemme tällä pallolla muovaa meitä, on usein hetkissä oleellista se, mikä tuntuu oleelliselta juuri silloin.
Syytä huoleen – ja syytä iloon
Vaikka meillä yhteiskuntana, aikuisina ja nuorinakin on syytä olla huolissaan ahdistuksen lisääntymisestä, tulevaisuususkon heikkenemisestä, nikotiinipussien yleistymisestä tai liian lyhyistä yöunista, on meillä myös syytä iloon. Voimme iloita oman alansa löytäneistä nuorista, lisääntyneestä keskusteluyhteydestä vanhempiin ja luottamuksesta siihen, että apua on mahdollista saada, kun sitä tarvitsee.
Voimme olla tyytyväisiä nuorten lisääntyneestä kiinnostuksesta politiikkaan, ei vain tulevien äänestäjien vuoksi, vaan siksi, että nuoria kiinnostaa. On merkityksellistä, että nuoria kiinnostavat maailmamme ja yhteiskuntamme asiat ja miten niitä edistetään.
Nykyisten nuorten elämän aikana maailman myllerrykset ovat osaltaan pakottaneet jokaisen silmille kansainvälisen politiikan kiemuroita. Ja mediassa vastakkain toisiaan asettuvat mielipiteet kiinnostavat. Nuorilla olisi aihetta lamaantua, tai kiinnostua entistäkin vähemmän ja ajatella, ettei edes tarvitse välittää. Mutta nuoret välittävät. Ja hyvä niin.
Samalla kun maailma tuntuu tulevan jatkuvasti lähemmäs, kun konflikteja on enemmän kuin sitten toisen maailmansodan, eikä aina tiedä millaiseen uutistulvaan kunakin aamuna herää, ei ole ihme, jos tulevaisuus epäilyttää. Vuoden 2024 nuorisobarometrissa heikentynyt tulevaisuususko liitettiinkin erityisesti maailman tulevaisuuteen.
Vaikkei tietenkään ole aihetta hyppiä riemusta ajatukselle, että nuorten optimismi maailman tulevaisuutta kohtaan on heikentynyt, on nuorten resilienssiin hyvä kiinnittää huomiota. Kohti tulevaa katsotaan aina nykyhetkestä käsin, ja siksi nykyinen elämään tyytyväisyys vaikutta nuorisobarometrien perusteella olevan yhteydessä heikentyneeseen tulevaisuususkoon. Mutta nykyhetken pohjalta nuorilla vaikuttaa olevan myös luottamusta oman elämänsä järjestymiseen, ei vain sitä “romahtanutta” uskoa. Usko omien tekojen vaikuttavuuteen lisää joustavuutta suhteessa tulevaisuuteen.
Toivoa pitää tukea, ei vain odottaa
Tulevaisuustalo Sitra kuvaa tulvaisuususkon muutoksia “taipumisena, mutta ei katkeamisena”. Samassa Tulevaisuusbarometrissä nostetaan esiin tulevaisuudentutkija Fred Polakin toteamus siitä, että yhteiskunnat säilyvät elinvoimaisina niin kauan kuin kyky kuvitella toivottava tulevaisuus säilyy. Yksilöiden tulevaisuususkoa voidaan vahvistaa rakentamalla yhteiskuntaa, joka ei vain vastaa toiveita, vaan myös tukee toivomista.
Kun nykyinen rakennetaan menneen varaan ja tulevaisuus nykyisen päälle, on syytä pohtia realistisesti sitä, mitä tahdomme säilyttää. Ja minkä varaan emme enää rakentaa. Nuorten hyvinvoinnin tilaa pohtiessani en voinut olla siirtymättä ajatuksissani ajoittain myös eteenpäin. Siihen millaista tulevaisuutta tahdomme rakentaa, sekä konkreettisen politiikan että yhteiskunnallisen puheenparren keinoin.
Nuoret eivät ole ryhmä, jota edustamaan voidaan ottaa yksi tai kaksi mikrofonin ääreen saatua heppua ajatellen, että nyt kuullaan sitä aitoa nuorten ääntä. Yksittäisistä väkivaltaisista nuorista ei pidä rakentaa narratiivia pilalle menneestä nuorisosta. Eikä jakkupukuihin sonnustautuneiden opiskelijoiden sijoitusvinkit kerro kaikkien nuorten kylpevän rahassa. Tämä ei tarkoita, etteikö nämä kokemukset tai kommentit olisi relevantteja. Se tarkoittaa vain, ettei nuoria kuulu nipistää liian kapeaan muottiin tai käsitellä ääripäiden kautta.
Hyvinvoinnin näkökulmasta onkin tärkeää antaa nuorille tilaa olla nuoria. Ymmärtää, että se mikä on tärkeää itsenäistyvälle ja itseään etsivälle nuorelle ei välttämättä ole sitä keski-ikäiselle. Eikä sen tarvitsekaan olla. Ja toisaalta myös sen, ettei itsensä etsiminen ja löytäminen kuulu vain nuoruuteen. On hyödyllistä muistaa, ettei aiemmatkaan sukupolvet ole menneet pilalle.
Eikä tulevaisuususkoa tueta muistuttamalla, ettei sitä ole.
Me voimme kohdistaa tekomme tulevaan, mutta voimme toimi vain nyt, ja nuoret vaikuttavat omaksuneen tämän asenteen. He tahtovat Nuorisobarometrien mukaan vaikuttaa esimerkiksi kestävyyteen tai tasa-arvoisempaan maailmaan. Tuleva paljastaa itsensä vähitellen, mutta olemme aina auttamattomasti myöhässä, jos pyrimme elämään vain siellä. Siksi on katsottava siihen, mitä on nyt.
Riikka Kivinen
Kirjoittaja on yhteiskuntapolitiikan maisteriopiskelija, ja toimii valtion nuorisoneuvoston korkeakouluharjoittelijana syksyllä 2025.
Syksyn aikana ilmestyy Nuorten hyvinvointikatsaus 2025, joka kokoaa yhteen uusinta tilastotietoa suomalaisnuorten hyvinvoinnista ja elinoloista.
Lue lisää:
Happoinen, K. & Kiilakoski, T. Tilasto-osio. (2025). Teoksessa Happoinen, K. & Kiilakoski, T. (toim.) Nuoruuden kolme vuosikymmentä. Nuorisobarometri 2024. Helsinki: valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura, opetus- ja kulttuuriministeriö. 9 -147.
Kouluterveyskysely 2025. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.
Rekola, S., Tuori, S. & Vahti, J. (2025). Tulevaisuusbarometri 2025 – Luottamus tulevaisuuteen koetuksella. Sitran selvityksiä 246.