Teksti on julkaistu alunperin Nuorisobarometri 2025: Ihan paineissa näkökulmakirjoituksena.
Vastoin nykypäivän odotuksia, minä ja ystäväni juhlimme vuonna 2016 sitä, ettemme päässeet ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon, vaan pakkasimme rinkat ja suuntasimme välivuodeksi Australiaan. Australiaan lähtö kumpusi ensisijaisesti halusta päästä kokemaan jotain aivan uutta, mutta osittain myös tarpeesta saada taukoa opiskelun aiheuttamaan stressiin ja paineisiin. Muistan, kuinka menestyminen ylioppilaskirjoituksissa tuntui määrittävän koko elämän suunnan.
Pelkään, että viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdyt koulutuspoliittiset päätökset ovat entisestään lisänneet nykynuorten paineita. Nykyään nuoria hoputetaan valitsemaan oma tie mahdollisimman nopeasti ja ammatinvalintakysymykset siirtyvät jatkuvasti yhä nuoremmille opiskelijoille. Leikkaukset ammatillisesta koulutuksesta ja siellä tehdyt uudistukset vaativat nuorilta aiempaa enemmän itseohjautuvuutta opinnoissa ja osaamisen kehittämisessä. Lukion alussa tehdyt päätökset voivat puolestaan vaikuttaa pitkälle tulevaisuuden opiskelumahdollisuuksiin. Lisäksi opiskelijavalintauudistukset ovat voineet lisätä paineita menestyä kirjoituksissa ja valita aineita pisteiden maksimoinnin eikä oman kiinnostuksen mukaan. Nuoruus on tärkeä vaihe itsensä etsimisen, kaverisuhteiden luomisen ja identiteetin kehityksen kannalta. Sitä ei pitäisi uhrata tehokkuusajattelulle.
Oma polkuni ei vienyt korkeakouluun vielä Australiassa vietetyn vuoden jälkeenkään. Vapauden kaipuu, halu kehittää kielitaitoa ja haave asua Ranskassa saivat minut hakeutumaan vielä toiseksi vuodeksi ulkomaille ja muutin au pairiksi Pariisiin. Pariisissa onnekkaiden sattumien kautta kuulin ensimmäistä kertaa sosiologiasta, jolloin minulle kirkastui ajatus, mitä haluaisin päästä opiskelemaan. Ylioppilastodistuksella haaveeni yhteiskuntatieteistä olisi kuitenkin saattanut jäädä toteutumatta. Onneksi onnistumiseni pääsykokeissa avasi tien yliopistoon.
Riittämättömyyden tunteet mielenterveyshaasteiden taustalla
Vanhempani ovat syntyneet 60- ja 70-luvuilla. He ovat siis sitä ikäluokkaa, jolle korkeakoulutus tarkoitti usein luokkanousua ja selkeää työllistymistä valitsemallaan alalla. Nykypäivän nuoret ja nuoret aikuiset joutuvat kilpailemaan heikentyneillä työmarkkinoilla. Enää ei riitä pelkkä opintomenestys, vaan yliopiston ensimmäisistä päivistä saakka toitotetaan verkostoitumisen, vapaaehtoistöiden, ainejärjestötoiminnan ja muun aktiivisuuden merkitystä työllistymisen näkökulmasta. Itsensä vertaaminen sosiaalisessa mediassa ja pelko tulevaisuuden työttömyydestä ajavat kilpailulliseen itsensä kehittämiseen myös vapaa-ajalla. Lisäksi huomattava osa eli 46 prosenttia alemman korkeakouluasteen opiskelijoista ja 64 prosenttia ylemmän korkeakouluasteen opiskelijoista käy opintojen ohessa töissä (Valtion nuorisoneuvosto 2025). Työssä käynti liittyy usein tarpeeseen rahoittaa opintoja ja pyrkimykseen parantaa työllisyysmahdollisuuksiaan valmistumisen jälkeen. Jo pelkkä vaatimusten listaaminen hengästyttää. Ei siis ole yllättävää, että uupumus on yleinen kokemus nuorten keskuudessa.
Mielenterveyshaasteet ovat kulkeneet lähellä elämääni viimeistään yläkoulusta lähtien. Välillä kokien niitä itse. Välillä tukien ystäviäni. Mielenterveyteen liittyvä puhe on kuitenkin ottanut viime vuosikymmenen aikana huomattavan harppauksen kohti avoimuutta. Omana lukioaikanani oli poikkeuksellista, jos joku uskalsi kertoa tulevansa psykologilta koko luokan edessä. Yliopistoaikana mielenterveyshaasteista puhuminen on ollut jo arkipäivää. Eri mielenterveysdiagnooseista ja Kelan kuntoutuspsykoterapiasta voi aiheina kuulla puhuttavan niin yliopiston ruokajonoissa kuin illanistujaisissa.
Korona-aikana myös omat mielenterveyshaasteeni ajautuivat siihen pisteeseen, että tarvitsin ammattilaisen apua. Uskon, että mielenterveysoireilun taustalla olivat osittain riittämättömyyden tunteet, joita yritin taltuttaa. Pelko oman paikan löytämisestä työelämässä ja huoli yhä synkentyneestä maailman tilasta ajoivat minut suorittamaan lähes jokaisella elämän osa-alueella, tavoittelemaan parasta versiota itsestäni ja tekemään oman osani elinkelpoisen planeetan puolesta. Toteutin siis kuuliaisesti kaikkia opintojen ensimmäisenä lukuvuonna saamiani kehotuksia olla aktiivinen myös yliopiston ulkopuolella, samalla kun kirjoitin kandidaatin tutkielmaani ja kävin osa-aikatöissä. Pandemian myötä ihmiskontaktit vähenivät ja harrastukset siirtyivät jumppastudioilta ruudun ääreen, mikä vei minulta tärkeät tavat palautua. Lopulta jatkuva suorittaminen johti väistämättä uupumukseen.
Tilastojen valossa usea opiskelija jakoi kokemukseni mielenterveysoireiden pahenemisesta korona-aikana: joka kolmannella oli ahdistus- ja masennusoireita ja lähes joka kolmas ei kokenut kuuluvansa mihinkään opiskeluun liittyvään yhteisöön (THL 2021). Pandemia jätti jäljen useisiin nuoriin, mutta muutti myös radikaalisti opiskelu- ja työkäytänteitä. Omat maisteriopintoni sijoittuvat pandemian jälkeiseen aikaan, mutta silti minulla oli vain yksi lähitoteutuksena järjestetty kurssi. Positiivisena kehityskulkuna voidaan todeta korkeakouluopiskelijoiden, erityisesti naisten, psyykkisen kuormittuneisuuden vähentyneen hieman vuosien 2021 ja 2024 välillä, vaikkakin terveydenhuollossa annettujen ahdistuneisuushäiriön ja masennuksen diagnoosit ovat kasvaneet (THL 2024).
Riittämättömyyden tunteiden toinen aalto: siirtyminen työelämään
Valmistuessani yliopistosta Suomen työttömyysaste on noin kymmenen prosenttia, joka on EU:n toiseksi korkein (Yle 2025). Näin vastavalmistuneena on erittäin hankalaa kilpailla työmarkkinoilla alan konkareiden kanssa ja yrittää erottautua joukosta, vaikka kuinka olisi ollut aktiivinen yliopisto aikana ja saanut oman alan työkokemusta. Heikot työmarkkinat eivät vaikuta vain työttömiin, vaan myös opiskelijoihin. Olen kuullut useiden opiskelukavereideni hakeneen kymmeniä, ellei jopa sataa harjoittelupaikkaa. Pelkästään harjoittelupaikan saaminen voi vaatia useiden työhakemusten lisäksi useita rekrytoinnin vaiheita, joissa testataan tehtävään sopivuutta ennakkotehtävien ja haastatteluiden muodossa. Silti on hyvä muistaa, että kyse on opintoihin kuuluvasta harjoittelusta, eikä sen tarkoituksena ole vaatia vielä ammattilaisen tasoista osaamista.
Itse olin onnekas ja sain harjoittelupaikan, josta olin haaveillut jo alalle hakeutuessa, mutta ei se eivätkä muutkaan ponnistelut ole suojanneet minua työttömyydeltä valmistumisen jälkeen. Mitä pidempään työttömyys jatkuu, on luonnollista, että se saa epäilemään itseään, taitojaan ja koulutustaan. En kuitenkaan ole ainoa. Vuoden 2025 Nuorisobarometrin mukaan 70 prosenttia nuorista koki paineita työn saamisesta sekä 50 prosenttia koki epävarmuutta tai turvattomuutta työnsaantiin liittyen.
Suorituskeskeinen kulttuuri ja informaatioähky
Nyky-yhteiskuntaa läpäisevä suorituskeskeinen kulttuuri voi ohjata nuoria tavoittelemaan yhä parempia tuloksia niin koulussa ja harrastuksissa kuin myös vapaa-ajallaan, jopa uupumiseen asti. Elämän taitekohdissa, kuten pyrkimyksissä päästä opiskelemaan ja löytää työpaikka tai omaa paikkansa etsimisessä, sosiaalinen vertailu toisiin ihmisiin voi voimistua. Sosiaalinen vertailu on olennainen osa ihmisyyttä, mutta nykyisin sosiaalisen vertailun muoto ja laajuus ovat saaneet täysin uudet ulottuvuudet sosiaalisen median myötä. Sosiaalinen media voi tarjota loputtoman vertailupinnan muiden saavutuksiin, ulkonäköön ja elämäntapoihin. Se voi myös olla paikka, jossa nuori ilmaisee identiteettiään, yrittää sopia viiteryhmänsä joukkoon tai kehittää jopa henkilöbrändiään.
Digitalisaatiolla on ollut myös muita yhteiskunnallisia vaikutuksia. Sosiaalisen median myötä yksilö altistuu loputtomalle määrälle muiden ihmisten mielipiteitä ja se voi antaa alustan myös misinformaation leviämiselle. Tiedon räjähdysmäinen kasvu voi myös altistaa informaatioähkylle. Digitalisaatio on myös syventänyt yhteiskunnallista polarisaatiota algoritmien vahvistaessa vastakkainasettelua erilaisten sosiaalisten ryhmien välillä. Lisäksi maailman tapahtumia, kuten sotia ja kriisejä, voi seurata reaaliajassa, mikä voi lisätä ahdistuksen ja epävarmuuden kokemuksia nuorten keskuudessa.
Riittämättömyyden tunteita voivat myös aiheuttaa epäkohtia täynnä oleva maailma ja nuorille suunnatut ristiriitaiset odotukset. Samaan aikaan kun hallitus ja nykyinen talousjärjestelmä nojaavat jatkuvaan kasvuun, tutkijat varoittavat ilmastonmuutoksen ja luontokadon voimistumisesta. Myös media muistuttaa lähestyvästä ekokatastrofista lisääntyneillä jutuilla hellekuolemista, metsäpaloista, korallien tuhoutumisesta ja ilmastopakolaisista. Jatkuvan talouskasvun tavoittelu ja kulutukseen kannustaminen voivat tuntua varsin ristiriitaiselta ajassa, jolloin tiedämme ylikulutuksen olevan yksi juurisyistä ilmastonmuutoksen voimistumiselle.
Kestävämpi huominen avaisi tilaa inhimillisemmälle nuoruudelle
Elämme isojen yhteiskunnallisten kriisien ja taitekohtien aikaa. Nuoret ovat kuitenkin usein eturintamassa puolustamassa ihmisoikeuksia, vaatimassa tekoja elinkelpoisen planeetan puolesta sekä vetoamassa sotien lopettamiseen. Toivoisin, ettei nuoria jätettäisi näiden asioiden kanssa yksin, vaan oltaisiin valmiimpia kuuntelemaan nuorten huolia ja ratkaisuehdotuksia. Erityisesti toivon, että päättävissä asemissa olevat henkilöt ottaisivat nuoret ja tulevat sukupolvet huomioon päätöksenteossa.
Eri mittareiden mukaan yhteiskunnan polarisoituminen näkyy kuitenkin myös nuorten keskuudessa. Osa nuorista pyrkii vastaamaan maailman epäkohtiin ryhtymällä haastamaan vallitsevia valtarakenteita hyvinkin nuorena esimerkiksi osallistumalla mielenosoituksiin ja ottamalla kantaa heille tärkeisiin asioihin, kun taas toiset hakevat samaistumispintaa konservatiivisista ja vastakulttuurisista diskursseista. Näin identiteettityö tapahtuu eri viiteryhmien tahoilta tulevien risteävien odotusten keskellä.
Nuoruus itsessään ei ole muuttunut, mutta nuorille asetetut paineet ovat kasvaneet. Kaksi välivuotta ulkomailla antoi minulle tilaa pohtia, mitä haluan tehdä ja tavoitella sekä ennen kaikkea välivuodet opettivat enemmän elämästä ja ihmisyydestä, mitä olisin koskaan voinut koulussa oppia. En sano, että kaikkien pitäisi lähteä ulkomaille itseään etsimään, mutta toivon, että nuoret saisivat elää, tehdä virheitä, ystävystyä, rakastua – ja elää inhimillistä nuoruutta ilman liiallista tehokkuusajattelua ja nuoruuteen kohdistuvia liiallisia paineita.
Tiia Hartikainen
Kirjoittaja on kestävyyskysymyksiin perehtynyt yhteiskuntatieteilijä, jolle on tärkeää edistää nuorten hyvinvointia, ilmastonmuutoksen hillintää ja kestävän tulevaisuuden rakentamista. Hän on perustanut Ilmastovaikuttaminen ry:n, jonka tavoitteena on tukea nuorten aktiivista kansalaisvaikuttamista ilmastoasioissa.
Kuva: Santtu Paananen
LÄHTEET:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (13.12.2021). Korkeakouluopiskelijat tarvitsevat tukea – tutkijat huolissaan ahdistus- ja masennusoireiden yleisyydestä. https://thl.fi/-/korkeakouluopiskelijat-tarvitsevat-tukea-tutkijat-huolissaan-ahdistus-ja-masennusoireiden-yleisyydesta (Viitattu 16.11.2025.)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (14.10.2024). Korkeakouluopiskelijoiden psyykkinen kuormittuneisuus on vähentynyt. https://thl.fi/-/korkeakouluopiskelijoiden-psyykkinen-kuormittuneisuus-on-vahentynyt (Viitattu 16.11.2025.)
Valtion nuorisoneuvosto. (2025). Opiskelijoiden työssäkäynti. https://indikaattorit.tietoanuorista.fi/koulutus-ja-tyollisyys/opiskelijoiden-tyossakaynti (Viitattu 21.11.2025.)
Yle. (2.10.2025). Suomen työttömyysluvut Euroopan surkeimpia – työministeri Marttinen: Me painamme tästä läpi. https://yle.fi/a/74-20186105 (Viitattu: 16.11.2025.)