Miltä näyttää nuorten tulevaisuus Suomessa? Mitkä asiat painavat nuorten mieltä, ja mitkä asiat herättävät toivon? Diakonissalaitoksen osallistavan tulevaisuustyön työpajoissa nuoret jakavat rehellisesti kokemuksiaan, huoliaan ja unelmiaan. Esiin ovat nousseet muun muassa tarve kuulua sekä toive sosiaalisesti ja ekologisesti kestävästä yhteiskunnasta.
Diakonissalaitos aloitti Ilmiöasematyön vuonna 2023 ja on siitä alkaen järjestänyt säännöllisesti osallistavia tulevaisuustyöpajoja asiakkaidensa ja toimintaansa osallistuvien ihmisten parissa. Kahden vuoden aikana on järjestetty 73 työpajaa, joihin on osallistunut yli 400 eri tavoin haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä.
Osallistujista nuoria on ollut reilu sata. Suuri osa tulevaisuustyöpajoista on järjestetty Diakonissalaitoksen Vamos-nuortenpalveluissa ja osa yksin alaikäisenä turvapaikanhakijana Suomeen tulleiden nuorten parissa. Työpajoissa käydyt keskustelut kirjataan ylös, sisällöt analysoidaan ja niitä hyödynnetään muun muassa kehittämistyössä ja vaikuttamisessa.
”Tulee tunne et ei yhteiskunta oo mua varten.”
Diakonissalaitoksen tulevaisuustyöpajoissa nuoret ovat nostaneet esille sosiaaliseen tasa-arvoon ja ympäristöön liittyvät asiat. Ne nähdään ratkaisevina tulevaisuuden kannalta. Keskusteluista on heijastunut nuorten turhautuminen ja epävarmuus tulevaisuudesta, mutta myös toive siitä, että oikeanlainen tuki, esimerkiksi joustavat tavat oppia ja olla työelämässä, voisivat tuoda muutosta elämään.
Nuorten tulevaisuuskeskustelujen perusteella aikaamme leimaavat armottomuus ja tehokkuusvaatimus. Nuorista olisi hyvä, jos tulevaisuudessa olisi muitakin vaihtoehtoja kuin ”saikku tai työkyvyttömyyseläke”, ja yhteiskunnassa olisi tilaa muillekin kuin ”naimisissa oleville ydinperheessä eläville cis-heteroille”.
”Tulee tunne et ei yhteiskunta oo mua varten, et ei mulla oo mitää vaikutusvaltaa, et tää maailma on muille tehty ja suunniteltu. Miettii kannattaako päätä ees sit vaivata,” tiivisti yksi työpajaan osallistunut.
Yksi tulevaisuustyöpajaan osallistujista on 23-vuotias Niklas. Hän osallistui tulevaisuustyöpajaan loppuvuonna 2024. Juuri omilleen muuttanut Niklas kertoo ajattelevansa tulevaisuutta silloin tällöin, esimerkiksi sitä mitä maailmalle tapahtuu 10 vuoden päästä tai mitä itselle tulee tapahtumaan. Kun valmentaja kutsui Diakonissalaitoksen tulevaisuustyöpajaan, Niklas päätti osallistua. Tulevaisuudesta on juteltu viimeksi ehkä peruskoulussa, Niklas muistelee.
Suomen osalta Niklas kertoo miettivänsä, järjestyykö kaikki Suomessa hyvin. ”Tehdäänkö järkevii päätöksii ja et elettäis simmottii niinku sovussa.” Niklas kokee, ettei nuoria kuulla tarpeeksi. ”Ei ainakaan mun mielestä pystytä vaikuttaa, ne (päättäjät) tekee omia päätöksiä.” Niklaksella olisi konkreettinen ehdotuskin, miten ääniä voisi saada enemmän kuuluviin. ”Pitäis ainakin ehkä tehdä semmonen, sanotaanko, joku vaikutuslappu, johon voi kirjoittaa mitä mieltä on. Ihmiset hallituksen ulkopuolelta saisi kirjoittaa.”
Mikä toisi turvallisen olon elää elämää ja suunnitella tulevaisuutta? ”Silleen että vaikeet ja tukalat asiat selvitettäis puhumalla. Politiikkojen toiminta, että osaisivat selvittää järkevällä tavalla ja puhumalla. Ja hallituskin esimerkiksi”, pohtii Niklas.
”Paremmasta tulevaisuudesta voi ja kannattaakin unelmoida.”
Saman on huomannut Linda Tuominen, joka työskentelee valmentajana Vamoksella. Hän on järjestänyt aktiivisesti tulevaisuustyöpajoja nuorille. Moni heistä kokee tulevaisuuden epävarmana ja pelottavana.
”Lähes kaikkia työssä kohtaamiani nuoria ahdistavat ajatukset tulevaisuudesta. He kokevat, ettei heillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä, ja selviäminen päivästä toiseen on jo haaste,”Tuominen kertoo.
”Omassa tulevaisuudessaan nuoret ovat kertoneet ahdistavimmiksi asioiksi muun muassa omat mielenterveydenhaasteet ja vaikeus saada niihin tarvitsemaansa apua ja tukea, opiskelupaikan saamisen ja siellä pärjäämisen, työpaikan saamisen, kasvavan työttömyyden, taloudellisen tilanteen sekä hintojen nousun. Etenkin työttömyys, asumiskustannukset ja palvelujen leikkaukset vaikuttavat toivottomuuteen. Monen nuoren luottamus ja toivo itseen, muihin ja elämään on koetuksella. Moni ajattelee, kuuleeko heitä kukaan ja välittääkö heistä kukaan. Nuoret ovat huomanneet yhteiskunnan jakautumista ja epäoikeudenmukaisuutta, mikä ei ainakaan helpota tilannetta.”
Tuominen haluaa omalla esimerkillään näyttää nuorille, että tulevaisuus voi olla hyvä ja paremmasta tulevaisuudesta voi ja kannattaakin unelmoida.
”Haluan myös omalta osaltani vaikuttaa siihen, että nuorten ajatukset tulevaisuudesta tulevat paremmin kuuluviin, ja koin, että Ilmiöasematyöpajan järjestäminen nuorille on hyvä tapa päästä vaikuttamaan siihen.”
Keskustelujen tarjoama samaistumispinta on ollut nuorille tärkeää
Tarvitsemme yhteiskunnassa enemmän tilaa ja aikaa tulla yhteen yhteisen tulevaisuuden äärelle. Meidän pitää tietoisesti pysähtyä ajattelemaan tulevaisuutta: mitä me pidämme arvokkaana ja mitä kohti haluamme mennä. Jo toisten kuuleminen on toivoa herättävää. On tärkeää kuulla hiljaisia signaaleja ihmisiltä itseltään ja viedä heidän ajatuksiaan ja arvojaan eteenpäin sekä Diakonissalaitoksella että suomalaisessa yhteiskunnassa.
Nuorten viestit ovat konkreettisia havaintoja nykytilasta ja ehdotuksia paremmasta tulevaisuudesta. Diakonissalaitos jatkaa työtä, jotta nämä äänet eivät vain kuuluisi, vaan olisivat mukana muuttamassa yhteiskuntaa parempaan suuntaan.
Entä mitä Niklas toivoo tulevaisuudelta? ”No että, sitä että elettäis sovussa. Se on ehkä se ainoo juttu. Toisiin ihmisiin suhtaudun niinkun perus semmottii normi-ihmiset, jos tulee esimerkiksi joku ikävä konflikti, se pitäis vaan ratkasta puhumalla. Et eletään niinkun rauhassa.”
Maiju Lehto
Kirjoittaja Maiju Lehto työskentelee Diakonissalaitoksen osallistavan tulevaisuustyön, Ilmiöasematyön, asiantuntijana. Tähän mennessä järjestetyistä työpajoista on julkaistu neljä raporttia, jotka löytyvät hdl.fi/tulevaisuustyo. Kaikille avoin materiaali esteettömämpien tulevaisuustyöpajojen järjestämiseksi löytyy täältä.