Tuoreen Nuorisobarometrin mukaan nuoret eivät suhtaudu tulevaisuuteensa yhtä optimistisesti kuin aikaisemmin. Siinä missä barometrin mittaushistorian aikana keskimäärin yli 80 % nuorista on suhtautunut tulevaisuuteensa luottavaisesti, nyt osuus on pudonnut 61 %:iin.
Tässä kirjoituksessa pohdin nuorten tulevaisuususkoa Under Pressure -tutkimushankkeessa kerätyn aineiston pohjalta. Hyödynnän Sekasin.fi -sivustolla avoinna olleeseen kyselyyn tulleita nuorten vastauksia (N=246).
AIKUISET OVAT RIKKONEET MAAILMAN
Nuoret ovat Nuorisobarometrin mittaushistoriassa aina luottaneet eniten omaan tulevaisuuteensa, mutta suhtautuneet vähemmän luottavaisesti maailman tulevaisuuteen.
Epävakaalta tuntuva maailman tulevaisuus näkyi myös kyselybottiin vastanneiden nuorten vastauksissa. Ilmastonmuutos, sodat, pandemiat ja maailmaa johtavien aikuisten holtittomalta vaikuttava toiminta tuottavat nuorille paineita. Nuoret pohtivat, mihin ihmiskunta on menossa ja miten he itse voivat pärjätä tässä sekavassa, epävarmassa ja kohti tuhoa kulkevassa maailmassa. Samaan aikaan nuoret kokevat, etteivät aikuiset ota nuorten huolia vakavasti:
Nuorten huolia on yleensä sodat, maailman tilanne, ilmastonmuutos, ihmisarvot. [Nuoria] pitäisi niissä asioissa kuunnella enemmän, meinaa jotkut nuoret tuntee olonsa sellaiseksi, ettei heitä kuunnella siinä asiassa.
Under Pressure -tutkimuksen valossa nuorten huoli maailman tulevaisuutta kohtaan kietoutuu heidän kokemuksiinsa omista pärjäämisen mahdollisuuksistaan, eikä niitä ole mahdollista erottaa toisistaan. Eläminen epävakaassa maailmassa synkentää myös omia tulevaisuudennäkymiä ja vaikeuttaa tulevaisuutta koskevien valintojen tekemistä. Nuoret kokevat, että aikuiset ovat syypäitä epävakaaseen yhteiskuntaan ja maailman tuhoamiseen, mutta rikkinäisessä maailmassa elämisen paineet kasautuvat nuorille:
Nuoret korjaavat aikuisten jättämiä jälkiä, mutta emme halua syyttää silti vanhempiamme. Aikuisten pitäisi nähdä, että yhteiskunta on rakennettu äärimmäisen uuvuttavaksi, ja palautuminen tästä ylirasituksesta on jätetty täysin yksilön itsensä vastuulle.
OMANA ITSENÄ OLEMINEN EI RIITÄ – ON OLTAVA TÄYDELLINEN
Kun kysyimme nuorilta, missä elämänpiireissä he kokevat paineita, yli puolet vastaajista (52 %) valitsi kahden tärkeimmän vaihtoehdon joukkoon koulutuksen. Nuorten mielestä yhteiskunnasta tulevat viestit painostavat heitä suoriutumaan opinnoistaan ja ammatinvalinnastaan ripeästi, vaikka he kaipaisivat aikaa pohdinnoilleen.
Pärjätäkseen ja saadakseen arvostusta nuorten tulisi olla tehokkaita ja juuri oikealla tavalla aktiivisia kansalaisia. 72 % vastaajista koki paineistavana sen, että omana itsenä oleminen ei riitä, ja 56 % vastaajista koki paineita menestymiseen:
Tuntuu, että pitää olla täydellinen koulussa, kaverin kanssa, perheessä ja muutenkin aina paras.
tutkimukseen osallistunut nuori
Pelot uupumisesta ja muista omaa mielenterveyttä kuormittavista kokemuksista olivat tavallisia. Oma mielenterveys tuotti paineita 42 %:lle vastaajista. Joka neljäs (26 %) vastasi, että he eivät ole saaneet keneltäkään tukea paineiden käsittelemiseen, ja 54 % vastaajista koki, että heidän on pakko yrittää pärjätä yksin:
Paineita tulee kaikista suunnista. Enää mikään ei riitä.
Nuorten vastauksista välittyy, että yhteiskunnan pitäisi sallia nuorille moninaisempia tapoja aikuistua ja väljentää nuoriin kohdistuvia tehokkuus- ja suoriutumisvaatimuksia. Nuoret tarvitsevat tukea ja kannustusta, ja aikuiset ymmärrystä siitä, että nuorten polut aikuisuuteen voivat olla moninaisia.
PÄÄTTÄJÄT EIVÄT ARVOSTA NUORIA
Under Pressure -tutkimukseen osallistuneiden nuorten viesti poliittisille päättäjille on yhtenäinen: heidän mielestään päättäjät eivät arvosta nuoria.
Nuorten mielestä päätöksentekijät eivät kuule nuorten huolia ja ymmärrä heidän kokemiaan paineita ja tulevaisuuteen liittyviä pelkoja. Nuoret ovat tietoisia puheenparresta, jossa he ovat arvokkaita vain tulevaisuudessa tuottavina veronmaksajina, eivät tässä hetkessä itsessään arvokkaita kansalaisia.
Monien mielestä arvostuksen puute konkretisoituu nuoriin kohdistuvissa säästöissä ja leikkauksissa, jotka lisäävät nuorten taloudellista ahdinkoa, huolta arkisesta pärjäämisestä ja voimavarojen loppumisesta. Jättämällä huomiotta nuoriin kohdistuvat liialliset vaatimukset ja niistä aiheutuvat paineet, menetämme nuorten potentiaalin ja kiinnostuksen olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa:
Maailma muuttuu, eikä nuorten kokemiin paineisiin voi enää reagoida sanomalla ”kyllä ennenkin jaksettiin ja pärjättiin”. Meidän nuorten kokema todellisuus on aivan eri kuin vuosikymmeniä aikaisemmin. Me nuoret ollaan Suomen tulevaisuus ja tämä tulisi myös poliitikkojen ymmärtää, sillä nuorten huonovointisuutta lisäämällä ja mahdollisuuksia vähentämällä mm. leikkauksilla ja ylitehokkuutta vaatimalla vaikeutuu myös tämän maan tilanne. Koen, että mun kokemia paineita vähättelemällä yhteiskunta ei oikeasti näe mua, mun potentiaalia ja mun tarpeita.
KATSE TULEVAISUUTEEN – VAI MAHDOLLISUUS OLLA TÄRKEÄ TÄSSÄ JA NYT?
Usein sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus. Tähän hyväntahtoiseen lausahdukseen sisältyy myös kääntöpuoli: nuoret nähdään tärkeinä ja panostamisen arvoisina ennen kaikkea tulevaisuuden ominaisuuksiensa ja yhteiskunnalle tuottamansa hyödyn näkökulmasta.
Nuorten tulevaisuususkon heikkenemisessä voikin pohjimmiltaan olla kysymys nuorten tulevaisuutta koskevan luottamuksen rapautumisesta liiallisten paineiden ja odotusten alla. Nuoret kokevat, etteivät aikuiset ja päättäjät ole heistä kiinnostuneita ja ymmärrä heidän kamppailujaan tässä ajassa ja maailmassa, eivätkä nuoret saa tarpeeksi tukea tulevaisuutta koskevien valintojen tekemiseen. Nuoret ovat kriittisiä sitä kohtaan, että vastuu tulevaisuudesta sysätään yksinomaan heille itselleen.
Nuorten tulevaisuususkon vahvistaminen edellyttää, että ymmärrämme nuorten tulevaisuuteen liittyvien kysymysten olevan yhteiskunnallisia kysymyksiä, joiden ratkominen vaatii aikuisilta tukea ja päättäväisyyttä ja nuoriin panostamista heiltä leikkaamisen sijaan.
Lopuksi kysyimme nuorilta, mitä kaikkien tulisi tietää nuorten kokemista paineista. Vastauksissa korostuu nuorten kuunteleminen ja heidän kokemustensa vakavasti ottaminen. Yhtä lailla nuorten on tärkeää kuulla, että he ovat arvokkaita ja riittävän hyviä omina itsenään ja juuri sellaisina kuin ovat tässä hetkessä – ei ainoastaan tulevaisuudessa:
Nuorta pitäisi kannustaa tulevaisuutta kohti hänen omalla tahdillaan, ja ottaa huomioon se, että me kaikki menemme omaa tietämme. Meillä kaikilla asiat eivät tapahdu vielä ensimmäisten 20-vuoden sisällä, eikä välttämättä ensimmäisen 30-vuoden sisällä. On tärkeää, että nuorille annetaan rauha kasvaa sekä on välttämätöntä kannustaa nuorta kohti hänen unelmiaan, ilman että häneltä odotetaan aivan liikaa.
Nuoret riittävät omana itsenään.
Jenni Kallio
Kirjoittaja työskentelee tutkijana Tampereen yliopistossa Under Pressure -tutkimushankkeessa, jossa tarkastellaan nuoriin kohdistuvien odotusten ja nuorten yhteiskunnallisen hallinnan merkityksiä nuorten kokemiin paineisiin ja mielenterveyteen. Kirjoittaja on lisäksi valtion nuorisoneuvoston tutkimus-, ennakointi- ja arviointijaoston jäsen sekä jäsen ministeri Sandra Bergqvistin koolle kutsumassa nuorten tulevaisuususkoon vaikuttavia tekijöitä selvittävässä asiantuntijaryhmässä.
Kirjoitus on lyhennelmä Under Pressure -tutkimushankkeen internetsivuilla julkaistusta tekstistä.