Kesäkuun puolessa välissä Tampereelle kokoontui jopa 300 osallistujaan yltävä kansainvälinen joukko nuorisotutkijoita, tieteentekijöitä ja asiantuntijoita nuorisoalalta. Itsekin nuorisotutkimuksesta kiinnostuneena ja tutkijanurasta haaveilevana suuntasin 12.6. Tampereelle, jossa pidettiin sarjassaan 16. nuorisotutkimuksen tieteellinen konferenssi, Nordic Youth Research Symposium eli lyhyesti NYRIS24.
Konferenssin kattoteema oli nuoret ja nuoruus oikeudenmukaisessa ja reilussa maailmassa. Kolmen päivän ajan alan asiantuntijat keskustelivat ja esittelivät ajankohtaista tutkimusta nuorista, jotka kasvavat aikuisiksi risteävien kriisien ja turvallisuusuhkien varjostamassa maailmassa. Elämme monien muutosten ajanjaksoa; yksi konferenssin pääpuhujista, professori Linda Herrera Illinoisin yliopistosta, totesi nuorten aktivismin ja aktiivisuuden myötä käynnissä olevan jopa eräänlainen historiallinen käännekohta.
Konferenssin kattoteema oli nuoret ja nuoruus oikeudenmukaisessa ja reilussa maailmassa.
Ilmastokriisin, pandemioiden ja sotien uhan värittämässä maailmassa monet nuoret ovat löytäneet omia väyliä toimia ja vaikuttaa ympäristöönsä. Useat konferenssin puheenvuoroista ja työryhmistä keskittyivät nuoriin toimijoina ja eri liikkeisiin, joissa nuoret kokoontuvat kokemaan yhteenkuuluvuutta, vahvistamaan toimijuuttaan ja vaatimaan muutosta. Kuten tehokkaita ilmastotoimia vaativien ja palestiinalaisten kansanmurhaa vastustavien protestien myötä on huomattu, kriisien ylirajaisuus tavoittaa nuoria samojen asioiden äärelle eri puolilla maailmaa.
Yhden laajemman teeman alle kokoontunut konferenssi jakautui pääpuheenvuorojen ympärillä työryhmiin, joissa tutkijat esittelivät tutkimustaan eri teemojen alla. Teemoihin lukeutuivat muun muassa kestävyys ja ilmastokriisi, mielenterveys ja hyvinvointi, nuorten osallisuus sekä sukupuoli ja seksuaalisuus.
Konferenssissa ja sen puheenvuoroissa käytiin myös keskusteluja toivosta kriisien aikakaudella ja sen merkityksestä tutkimuksessa ja työskentelyssä nuorten kanssa. Toivoa peräänkuulutti myös konferenssin videolla avannut pääpuhuja Ms. M, nuori afganistanilainen nainen. Koskettavassa puheenvuorossaan hän kertoi nuorten ja erityisesti tyttöjen tilanteesta nykypäivän Afganistanissa, kannustaen tutkijayhteisöä työskentelemään demokratian, ihmisoikeuksien ja nuorten äänen kuulumisen eteen myös kansainvälisillä areenoilla.
Monissa puheenvuoroissa nousi esiin toiminnan ja yhteisöllisyyden rooli toivon rakentajana myös vaikeissa tilanteissa. Nuoret itsessään ovat tuoreella katseella yhteiskunnan näkeviä merkittäviä toimijoita, mikä tekee heidän näkemyksistään huomionarvoisia. Kriisien aikakaudella aikuisilla on tärkeä tehtävä luoda toivon ja toiminnan edellytyksiä nuorille, sekä ottaa myös itse vastuu hyvän tulevaisuuden takaamisesta nykyisille ja tuleville sukupolville.
Annaliina Pahkala
Kirjoittaja on filosofian maisteri ja työskentelee kunnallisessa kulttuurihallinnossa.