Nuorisobarometrejä on tehty vuodesta 1994. Barometreissa tutkitaan nuorten arvoja ja asenteita. Barometrien teemat ovat nuorisopolitiikan isoja kysymyksiä, sellaisia kuin työllisyys, koulutus, kansalaisuus, palvelut ja tulevaisuusodotukset. Barometrien tarina on pikemminkin kertomus jatkuvuudesta kuin rajuista muutoksista.
Poikkeuksiakin on. Yksi merkittävä muutos on uskonnollisuuden hapertuminen.
Toukokuussa 2024 julkaistu nuorisobarometri on otsikoltaan Katsomusaiheita. Se käsittelee katsomuksien lisäksi hengellisyyttä. Otsikolla on haluttu kiinnittää huomiota siihen, että katsomus ei ole selkeärajainen ja eheä kokonaisuus, vaan erilaisista langoista kudottu kokonaisuus. Näitä lankoja nuorten maailmassa on tarjolla entistä enemmän. Suomen monikulttuuristuessa erilaisia katsomuksia ja uskontoja on nuorten maailmassa läsnä aiempien sukupolvien kokemuksia enemmän. Internet mahdollistaa tiedonsaannin eri tavoista ratkaista elämänkysymyksiä.
Maailman- ja elämänkatsomuksilla viitataan käsityksiin siitä, millainen maailma on, miten siitä voi saada luotettavaa tietoa, mutta myös siitä, millainen elämä on arvokasta ja millä tavalla yksilön tulisi toimia. Uusi nuorisobarometri tarjoaa kiinnostavia välähdyksiä siitä, miten nuoret näitä kysymyksiä ratkovat. Se auttaa myös vastaamaan, miltä nuorten maailma näyttää tilanteessa, jossa uskonto ei ole yksilön elämää säätelevä mittatikku.
Seuraavassa kuvaan viiden näkökulman kautta, mitä nuorten barometrit kertovat nuorten katsomuksista ja siitä, millaisista aiheista elämän merkityksellisyys kumpuaa.
1. NÄKÖKULMA
Uskonnon merkitys nuorten maailmassa on ollut laskussa jo pitkään. Suomessa kulttuurinen muutos on tavattu paikantaa milleniaaleihin eli y-sukupolveen. Voi ajatella, että tämä ikäluokka on syntynyt Kekkosen valtakauden jälkeen ja on tullut täysi-ikäiseksi vuosituhannen vaihtuessa tai sen jälkeen.
Vuoden 2006 nuorisobarometrissa uskonnollisia nuoria oli 41 prosenttia. Tuolloinkaan siis valtaosa nuorista ei ollut uskonnollisia. Vuoden 2023 barometrissa uskonnollisten nuorten määrä oli enää 22 prosenttia. Pudotus on ollut huomattava. Kiinnostavaa kuitenkin on, että tämä pudotus on tapahtunut 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä ja viimeisen kymmenen vuoden aikana uskonnollisten nuorten määrässä ei ole tapahtunut isoja siirtymiä. Ei-uskonnollisten nuorten määrä on noin kaksi kolmannesta. Tämä tarkoittaa sitä, että valtaosa nuorista elää elämää, jossa uskonto ei ole läsnä heidän arjessaan.
Toisinaan esitetään, että nykynuorille keskeistä on yksilöllinen kokemus. Siksi järjestäytynyt uskonto sovinnaissääntöineen ei tarjoa nuorille samaistumispintaa ja heidän hengellisyytensä suuntautuu enemmän erilaisiin henkisiin sisältöihin. Nuorisobarometrin tulokset eivät kuitenkaan tarjoa tukea tällaiselle väitteelle. Niiden nuorten määrä, jotka ovat hengellisiä mutta eivät uskonnollisia on kuusi prosenttia. Lisäksi erilaiset uushenkisyyttä mittaavat kysymykset osoittavat, että noin kymmenes nuorista kannattaa uushenkisiä ajatuksia. Nuorten enemmistökokemus onkin pikemminkin uskonnoton kuin jollakin perinteisestä poikkeavalla tavalla suuntautunut henkisyys.
2. NÄKÖKULMA
Nuorisobarometrin tuloksia olisi luontevaa tarkastella maallistumiskehityksen yhtenä osana. Länsimaisia yhteiskuntia on leimannut kasvava maallistuminen, mikä näkyy paitsi yhteiskunnan toiminnassa myös ihmisten arjessa, heidän käyttäytymisessään ja uskomuksissaan. Uskonnon tutkijat ovat kuitenkin huomauttaneet, että kehityksen jatkuessa uskonnon asema muuttuu. Ja vastaavasti uskonnottomilla on useita erilaisia näkemyksiä. Uskonnottomuutta ei tulisikaan sekoittaa ateismiin. Voi ajatella, että muuttuneessa tilanteessa vanhat tavat ajatella katsomuksellisuutta eivät tavoita nuorten kokemuksia.
Nuorisobarometriin sisältyvässä artikkelissaan uskontososiologit Kimmo Ketola ja Hanna Salomäki tulkitsevat nuorisobarometrin tulosten kertovan siitä, että on tapahtunut kulttuurinen muutos. He käyttävät tästä termiä keikahduspiste. Keikahduspiste muuttaa tilannetta niin, että ”ihminen tulkitsee uskonnottomuuden olevan viiteryhmässään yleisempää ja normaalimpana pidettyä kuin uskonnollisuutta” (Ketola & Salomäki 2024, 116). Heidän mukaansa nuorten maailmassa on käynyt juuri näin. Uskonnosta on tullut enemmistökokemuksesta poikkeava alakulttuuri tai vähemmistö. Vahvasti uskonnollisista nuorista jopa puolet kokeekin kuuluvansa uskontonsa takia vähemmistöön.
3. NÄKÖKULMA
Miten uskonnottomuuden valtavirtaisuus sitten näkyy nuorten ajatuksissa? Syntyykö tilanne, jossa uskonto halutaan häivyttää julkisesta tilasta vai käykö niin, että uskonnollisten elementtien näkymiseen suhtaudutaan hyväksyvästi?
Nuorisobarometrissa kysyttiin nuorten suhtautumista erilaisiin väittämiin uskonnon näkymisestä kouluissa ja oppilaitoksissa. Nämä väittämät osoittavat, että nuoret pitävät uskonnon näkymistä suotavana. Selkeä enemmistö nuorista on sitä mieltä, että kaikilla tulee olla oikeus puhua uskonnostaan ja katsomuksistaan kouluissa.
Tämän vuoden nuorisobarometrissa tiedonkeruuta uudistettiin. Osa vastasi puhelimessa, osa verkossa. Verkossa vastanneilta kysyttiin enemmän kysymyksiä, sillä puhelinlomaketta jouduttiin lyhentämään testihaastattelujen perusteella. Verkossa kolme neljästä nuorista oli samaa mieltä siitä, että ”Opiskelijoiden tulee voida käyttää näkyviä uskonnollisia symboleita, kuten pään peittäviä huiveja, oppilaitoksissa”. Vain hieman pienempi osuus vastaajista sallisi saman opettajille. Kaksi kolmannesta sekä puhelimessa että verkossa vastanneista oli sitä mieltä, että Suvivirren laulaminen kevätjuhlissa on sopivaa. Nuoret eivät kaipaa koulua, jossa uskonto ei näkyisi. Uskonnon merkityksen hapertuminen ei johda haluun sulkea uskontoa pois julkisesta tilasta. Pikemminkin siihen suhtaudutaan yhtenä tapana osoittaa yksilöllisyyttään. Sekä uskonnottomat että uskonnolliset nuoret ajattelevat uskonnon näkymisestä kouluissa samankaltaisesti
4. NÄKÖKULMA
Nuorisobarometrissa kysyttiin nuorten näkemyksiä eri asioiden tärkeydestä. Tärkeimmät asiat olivat rauha, koti ja perhe, ihmisoikeudet, tasa-arvot sekä työ. Nuorisobarometreissa on jo pitkään havaittu, että nuorille sosiaaliset suhteet sekä oikeudenmukainen yhteiskunta ovat tärkeitä asioita.
5. NÄKÖKULMA
Kysytyistä kymmenestä asiasta vähiten tärkeitä ovat uskonto ja seurakunta tai muu hengellinen yhteisö. Tämäkin tulos kertoo uskonnon vähenevästä roolista enemmistön nuorista elämismaailmassa. Uskonnottomuus ei kuitenkaan tarkoita merkityskatoa, vaan erilaisten yhteisöllisten seikkojen korostumista.
Tämän vuoden barometriin uudistettiin kysymys siitä, mikä tekee nuorten elämästä merkityksellistä. Myös näissä vastauksissa korostuu sosiaalisten suhteiden ja oikeudenmukaisen elämän tärkeys. Kaksi kolmannesta nuorista toteaa, että elämän merkitys syntyy tulevista sukupolvista ja elämän edellytysten säilyttämisestä heille. Suunnilleen vastaava osuus ajattelee, että merkityksellisyys syntyy siitä, että auttaa niitä, joilla menee huonoimmin. Joka seitsemäs nuori ajattelee, että elämän merkityksellisyys syntyy suhteesta jumalaan.
Yli 90 prosenttia vastaajista kokee, että he pystyvät elämään arvojensa mukaista elämää. 86 prosenttia kokee olevansa arvokkaita. Tämä on lohdullinen viesti. Vaikka nuoria ympäröi katsomusten kirjo, pystyvät he poimimaan tästä hyvän elämän rakennuspuita. Osalle nuorista uskonto on edelleen tärkeää. He ovat kuitenkin vähemmistö. Valtaosalle nuorista merkityksellisyyden lähteet löytyvät toisista ihmisistä, sosiaalisista suhteita ja yhteisösiteistä.
Tomi Kiilakoski on vastaava tutkija Nuorisotutkimusseurassa ja dosentti Tampereen yliopistossa. Hän on toimittanut vuoden 2023 Nuorisobarometrin. Hän on valtion nuorisoneuvoston jäsen.