Puolet nuorista haluaisi lisätä työehtojen ja palkkojen paikallista sopimista.
Paikallinen sopiminen ei näyttäydy nuorille työehtojen tai työntekijöiden neuvotteluvoiman heikentymisen riskinä, ilmenee tuoreesta <raportista
Nuorilla on selkeitä ja koko väestön kanssa samansuuntaisia käsityksiä sopimusyhteiskunnan tulevaisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Raportin mukaan nuoret arvostavat joustavuutta ja paikallisen sopimisen kaltaisia yksilöllisiä ratkaisuja ja ovat tarvittaessa valmiita tinkimään palkankorotuksista.
Raportissa tarkastellaan 16–29-vuotiaiden nuorten käsityksiä paikallisen sopimisen laajentamisesta, palkankorotusten joustoista ja työaikojen pidentämisestä yritysten työllistämismahdollisuuksien parantamiseksi sekä työttömyyskassojen jäsenyyden muuttamisesta pakolliseksi.
Nuorista 52 prosenttia haluaisi lisätä työehtojen ja palkkojen paikallista sopimista ja kolmasosa hyväksyisi kilpailijamaita matalammat palkankorotukset työllisyysasteen ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Toisaalta puolet nuorista ei pidä palkkajoustoja hyvänä ratkaisuna.
– Paikallinen sopiminen näyttäytyykin nuorille, ehkä julkisesta keskustelusta muodostuneen kuvan pohjalta, pikemminkin joustavuuden lisääntymisenä kuin työehtojen tai työntekijöiden neuvotteluvoiman heikentymisen riskinä, kertoo raportin laatinut dosentti Hanna Wass Helsingin yliopistosta.
Analyysi perustuu Helsingin yliopiston johtaman ”Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU)” -tutkimusprojektin yhdessä Taloustutkimuksen kanssa toteuttamaan kyselyyn, joka tehtiin vuoden 2020 syksyllä internetpaneelissa. Kyselyyn vastasi runsaat 2 000 16–79-vuotiasta suomalaista. Muodostunut aineisto on painotettu sukupuolen, iän ja asuinpaikan mukaan niin, että se vastaa tilastollisesti Suomen väestöä (virhemarginaali +- 2 %-yksikköä).
Selvä enemmistö ei halua työaikoihin pidennystä
Nuorilla on vahva näkemys siitä, että työaikojen pidentämisestä ei löydy ratkaisua työn tuottavuuden parantamiseksi: 84 prosenttia pitää sitä huonona ehdotuksena. Tulos saattaa heijastaa työmarkkinoiden syvempää eriytymistä työajan suhteen.
Yli joka kolmas nuorista ei osannut ottaa kantaa kysymykseen työttömyyskassan jäsenyyden tekemisestä pakolliseksi. Kantaa ottaneista 36 prosenttia oli pakollisen jäsenyyden kannalla. Havainto on samansuuntainen sen kanssa, että alle 30-vuotiaiden osuus viiden suurimman työttömyyskassojen uusista jäsenistä kasvoi heti koronakriisin puhjettua vuoden 2020 alkupuoliskolla selvästi edelliseen vuoteen verrattuna.
Kyselyaineistossa nuoret jakautuivat jäsenyyden osalta täysin kahtia: puolet olivat jäseniä joko ammattiliitossa tai työttömyyskassassa ja puolet eivät kummassakaan. Jäsenyys oli kuitenkin yhteydessä ainoastaan paikalliseen sopimiseen, jonka kannatusta ammattiliittoon tai työttömyyskassaan kuuluminen odotetusti vähensi.
– Nuorten näkemyksiä työmarkkinakysymyksistä ja sopimusyhteiskunnan toimintamalleista on tärkeää seurata erityisesti koronakriisin kaltaisissa poikkeusoloissa. Nyt tehtävillä päätöksillä on suuri vaikutus nuorten työurien kehittymiseen, Wass toteaa.
1990-luvun laman aikana varttuneet nuoret eivät päässeet edeltäjiensä lailla kiinni työelämään, ja lamasta muodostui avainkokemus, joka heijastui pitkäkestoisesti yhteiskunnallisiin asenteisiin.
– Politiikkatoimien sisältöjen suunnittelun ja toteutettavaksi valittujen ratkaisujen hyväksyttävyyden kannalta on olennaista, että nuorten näkemykset ja intressit tulevat nyt kunnolla kuulluiksi päätöksenteossa, korostaa raportin teettäneen valtion nuorisoneuvoston puheenjohtaja Elisa Gebhard.
Lisätietoja:
Hanna Wass, yleisen valtio-opin dosentti, Helsingin yliopisto
hanna.wass@helsinki.fi, puh. 050 448 4399
Elisa Gebhard, puheenjohtaja, valtion nuorisoneuvosto
elisa.gebhard@gmail.com
050 575 1723