Yhteiskunnan muutokset vaativat nuoriin kohdistuvaa kyselytutkimusta kehittymään

No, meidän maassa”,
Alice aloitti vieläkin vähän hengästyneenä,
”sitä yleensä päätyy johonkin toiseen paikkaan, jos juoksee kovaa pitkän aikaa, niin kuin me äsken.”
”Onpa hidas maa!” sanoi kuningatar.
”Täällä taas saa juosta minkä sinun koivistasi lähtee, että pysyy samassa paikassa. Jos haluaa toiseen paikkaan, saa juosta ainakin kaksi kertaa niin kovaa.

Lewis Carroll, ”Alice Peilintakamaassa”, suomentanut Alice Martin

Lainatussa kirjan kohdassa Alicen tai tutummin Liisan ja Punaisen kuningattaren on juostava läpi metsän yhä kovempaa vain pysyäkseen paikallaan. Kohtaus on antanut nimensä myös biologian alla tunnetulle Punaisen kuningattaren hypoteesille, joka selittää, miksi evoluutio ei tuota aina vain paremmin selviytyviä lajeja. Lajien jatkuvassa kilpajuoksussa ympäristö muuttuu niin nopeasti, että evoluutio pystyy hädin tuskin pitämään lajit paikallaan. Tarkemmin sanottuna vain pieni osa lajeista onnistuu pysymään paikallaan, sillä valtaosan kohtalona on päätyä sukupuuton myötä menneisyyden hämäriin.

Punaisen kuningattaren kilpajuoksu kuvaa osuvasti myös nuorisotutkimuksen tekemistä. Muuttuva maailma asettaa tutkimukselle monenlaisia haasteita, joihin sen on sopeuduttava pysyäkseen merkityksellisenä. Sopeutumisen tarve näkyy esimerkiksi siinä, että nuorten kulttuurit ja kokemusmaailma ovat jatkuvassa muutoksessa. Tutkijan on pysyttävä tietoisena siitä, millaisessa maailmassa nuoret elävät. Haastatteluita tai havainnointia tekevän laadullisen tutkijan voi olla vaikea kysyä oleellisia kysymyksiä tai kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin, jos hän ei ole perillä nuorten asioista. Jos ei vaikkapa tiedä, että monilla ammatillisen koulutuksen aloilla on pulaa pätevistä opettajista, ei tämän rakenteellisen ongelman seurauksista voi kysyä haastateltavilta nuorilta.

Sopeutumisen tarve koskee laadullisen tutkimuksen lisäksi myös määrällistä tutkimusta. Määrällisessä tutkimuksessa tiedonlähteinä toimivat yleensä erilaiset rekisterit ja kyselyt. Nuorisotutkimuksessa on usein painotettu nuorten subjektiivisen tiedon tärkeyttä, minkä seurauksena kyselytutkimuksilla on kentällä erityinen merkitys — julkisvaltahan ei pidä kirjaa yksilöiden mielipiteistä, arvoista ja kokemuksista. Kyselytutkimusympäristön sopeutumista vaativat muutokset liittyvät paitsi tutkijan tarpeeseen ymmärtää nuorten maailmaa, myös yleisempiin, kyselytutkimusta hankaloittaviin yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Tärkein näistä on vastaushalukkuuden laskeminen. Ilmiö ei koske vain nuoria. On kuitenkin viitteitä siitä, että nuorten keskuudessa halukkuus osallistua kyselytutkimuksiin on laskenut erityisen paljon. Innon puute näkyy paitsi Suomessa, myös muualla maailmassa, ja siihen ovat kiinnittäneet huomiota niin tutkijat, tilastoviranomaiset kuin kyselytutkimuksia tekevät yrityksetkin. Syytä halukkuuden laskemiseen ei voida tietää tarkasti, mutta hyviä arvauksia on esitetty. Nopeassa maailmassa nuorten huomiosta kilpailevat tieteellisten tutkimusten lisäksi monet seikat, kuten muut tutkimukset. Kyselytutkimuksia tehdään nykyään moninkertainen määrä menneeseen verrattuna, ja tavan ihminen voikin saada esimerkiksi asiakastyytyväisyyskyselyitä täytettäväkseen jopa päivittäin. On ymmärrettävää, että viestien ja kyselyiden tulva saa harkitsemaan aiempaa tarkemmin, mihin ihminen haluaa aikaansa käyttää.

Myös nuorten kulttuuristen taustojen moninaistuminen asettaa haasteita tutkimuksen tekemiselle. Noin kahdeksasosa Suomessa vakituisesti asuvista nuorista on äidinkieleltään muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä. Ulkomaalaistaustaisista nuorista 20–30 % on suomen kielessä korkeintaan vasta-alkajia, mikä tarkoittaa, että vain virallisilla kielillä toteutetut kyselyt eivät välttämättä ole merkittävälle osalle nuoria saavutettavia.

Kiristynyt tietosuojalainsäädäntö on merkinnyt, että yhä harvempaan ihmiseen saadaan yhteyttä Suomessa puhelimitse tehtävissä tutkimuksissa. Maassamme tilanne on se, että  vakavasti otettavien, edustavuutta tavoittelevien tutkimusten otokset poimitaan pääsääntöisesti väestötietojärjestelmästä, johon ei ole tallennettu puhelinnumeroita. Aikaisemmin väestötietojärjestelmästä poimituille henkilöille on etsitty puhelinnumeroita yritysten avulla, jotka ovat yhdistelleet puhelinnumeroja henkilötietoihin tietoja eri lähteistä, kuten esimerkiksi yritysten asiakasrekistereistä. Nykylainsäädäntö (onneksi) vaatii henkilötietojen käsittelyyn ja koostamiseen rekistereiksi ihmisen suostumuksen, mutta puhelinkyselyiden toteuttamista lainsäädäntö on hankaloittanut.

Tutkimuksen tekeminen on siis käynyt entistä hankalammaksi, mikä on merkinnyt myös kustannusten nousua. Näihin haasteisiin on kyselykentällä vastattu monin eri tavoin. Eräs suosittu keino on niin sanottujen verkkopaneelien koostaminen. Paneeleita on monenlaisia, mutta kaupallisesti saatavilla olevat verkkopaneelit ovat tyypillisesti tiedonkeruuyritysten ylläpitämiä rekistereitä vapaaehtoisista kyselyihin vastaajista. Paneelit mahdollistavat vastausten pyytämisen melko vaivatta esimerkiksi tietyn ikäisiltä vastaajilta, mutta niissä on tutkimuksen tekemisen kannalta olennainen puute. Tutkijan ei yleensä ole mahdollista tietää, keitä paneelissa on ja ketkä sieltä puuttuvat. Pätevän tilastollisen päättelyn näkökulmasta jokaisella nuorella pitäisi periaatteessa olla mahdollisuus tulla kutsutuksi tutkimukseen. Verkkopaneeleissa potentiaalisina vastaajina ovat vain ne nuoret, jotka on tavalla tai toisella saatu rekrytoitua paneeliin ja jotka syystä tai toisesta haluavat osallistua moniin kyselyihin. Paneeleihin perustuvissa tutkimuksissa siis korostuvat erityisen paljon ne nuoret, jotka muutenkin vastaavat mielellään kyselyihin. Paneeliin osallistumisesta maksetaan tyypillisesti jonkinlaisia palkkioita, jotka voivat olla esimerkiksi pieniä lahjakortteja. Palkitseminen lisää vastaajien motivaatiota tutkimukseen osallistumiselle ja kasvattaa vastausprosentteja, mutta siitä myös joitakin ongelmia. Palkkiopohjaiset, avoimet paneelit ovat alttiita tekoälypohjaiselle vastausten automatisoinnille ja huolimattomalle vastaamiselle, jonka ainoana motivaationa on palkkion saaminen. Mieleeni on jäänyt viime kesänä eräässä tieteellisessä kokouksessa pidetty esitelmä, jossa arvioitiin jopa kuuden kymmenestä erään avoimen verkkopaneelin vastaajista olevan mainitun kaltaisia huolimattomia vastaajia.

Maailman muutokset ovat vaikuttaneet myös Nuorisotutkimusseuran ja Valtion nuorisoneuvoston yhteistyössä tekemien Nuorisobarometrin ja Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen toteuttamiseen. Haastattelijoiden tekemä puhelintiedonkeruu on jäänyt pois ja sen on korvannut itse täytettävä verkkolomake, johon kutsut lähetetään postitse. Suomen väestötietojärjestelmä mahdollistaa sen, että käytännössä kaikille tutkimuksen perusjoukkoon kuuluville nuorille on löydettävissä osoite, josta heidät voi tavoittaa. Kyselyn kielivalikoimaa on maltillisesti laajennettu käsittämään suomen ja ruotsin lisäksi englannin kieli. Laajentaminen on selvästi auttanut tavoittamaan aiemmin vaikeasti tavoitettavia nuoria, sillä viimeisimmissä tutkimuksissa on ollut mukana useita osallistujia, jotka eivät puhu kansalliskieliä ja jotka ovat halunneet kertoa esimerkiksi oleskelulupiin ja muunkielisenä Suomessa elämiseen liittyvistä kokemuksistaan. Kyselyitä on myös lyhennetty ja lyhennetään jatkossakin, jotta niiden pituus muodostuisi mahdollisimman harvalle vastaamisen esteeksi.

Ovatko nämä toimet riittäviä takaamaan toteuttamiemme kyselytutkimusten luotettavuuden tästä ikuisuuteen? Eivät tietenkään. Kuten alun kirjalainauksen Liisan, myös tutkijoiden on juostava alati kovempaa vain pysyäkseen paikoillaan. Kyselyiden kehittämisen kannalta tämä tarkoittaa, että laatuun on panostettava yhä enemmän, mikäli sen halutaan säilyvän ennallaan. Ei esimerkiksi ole syytä olettaa, että kyselyiden osallistumisasteiden vuosikymmeniä sitten alkanut lasku olisi nyt pysähtymässä. Kehitys tarkoittaa, että vastaajien motivoimiseen olisi syytä käyttää yhä enemmän resursseja tulevina vuosina. Samaan aikaan tutkimukseen käytettävissä olevat varat ovat yhä tiukemmalla, mikä puolestaan tarkoittaa, että tiedonkeruun laadun, otoskokojen ja kerätyn tiedon määrän väliset vaihtoehtoiskustannukset käyvät kyselytutkimuksia kehitettäessä yhä ajankohtaisemmiksi.

Tutkimuksen kehittäminen siis jatkuu, sillä sitä projektia ei saada koskaan valmiiksi. Jos nuorten arvoja ja asenteita halutaan jatkossakin tutkia luotettavasti, on tutkijoiden oltava valmiita osallistumaan punaisen kuningattaren kilpajuoksuun, vaikka maaliviivaa ei tuossa kilpailussa olekaan.

Tietolaatikko: Nuorisobarometri

Nuorisobarometri perustuu ositettuun satunnaisotantaan Suomen väestötietojärjestelmästä. Ahvenanmaalaisia lukuunottamatta kaikilla Suomessa asuvilla nuorilla on siis tunnettu mahdollisuus tulla kutsutuksi tutkimukseen, eikä tutkimuksen otantakehikko ole vinoutunut. Ositus tarkoittaa, että äidinkielen, iän ja juridisen sukupuolen mukaan muodostettujen demografisten ryhmien otanta suunnitellaan erikseen. Tämä vähentää sattuman seurauksena syntyvästä demografisesta epäedustavuudesta johtuvaa otantavirhettä. Tulokset on lisäksi painotettu tilastollisin menetelmin väestöllisesti edustaviksi. Tutkimuksen vastausaste on viime vuosina ollut jossain 10 ja 15 % välillä, mikä on normaali vastausaste itse täytettäville kyselyille. Vastausastetta voidaan pitää toteutustapa huomioon ottaen varsin tyydyttävänä, varsinkin kun otetaan huomioon, että nuoret ovat varsin vaikeasti tavoitettava väestöryhmä.

Nuorisobarometrin otoskoko on vähintään 2000 vastaajaa. Mitä useampaa nuorta haastatellaan, sitä tarkemmin nuorten mielipiteiden jakauma voidaan arvioida. Karkeasti arvioituna Nuorisobarometrin vähimmäisvastaajamäärä mahdollistaa nuorten mielipiteiden yleisyyden arvioinnin vähintään 2,5 prosenttiyksikön tarkkuudella, kun tarkastellaan koko nuorten joukkoa. Otoskoko mahdollistaa myös pienempien ryhmien mielipiteiden luotettavan tutkimisen. Esimerkiksi 15–19-vuotiaiden miesten mielipiteiden yleisyyden tarkkuus on yhä vähintään 5,5 prosenttiyksikköä. Tarkkuudella tarkoitetaan tässä puolikasta 95 % luottamusväliä. Pientenkin ryhmien osalta tarkkuus on siis riittävä käsityksen saamiseen siitä, onko jokin mielipide tai kokemus yleinen vai harvinainen. 

Nuorisobarometrin kyselyn kielet ovat suomi, ruotsi ja englanti. Monikielinen toteutus takaa sen, että barometriin vastaavat paitsi syntyperäiset kansalaiset, myös Suomeen muualta muuttaneet nuoret. Viime vuosien tiedonkeruut ovat tavoittaneet ilahduttavan määrän esimerkiksi oleskeluluvalla Suomessa asuvia vastaajia.

Artikkelikuva: Alisa Horsmanheimo