Skip to content

Alle 18-vuotiaat äänestäjinä seurakuntavaaleissa: kansallisia ja kansainvälisiä kokemuksia äänioikeusikärajan alentamisesta

02.12.2014

Suomessa, kuten monissa muissa EU-maissa, on pohdittu viime vuosina tarvetta ulottaa äänioikeus 16- ja 17-vuotiaisiin. Pisimmälle on edetty Itävallassa, jossa 16-vuotiaat ovat saaneet äänestää kaikissa vaaleissa vuodesta 2007 lähtien. Suomessa seurakuntavaalit ovat ainoat vaalit, joissa äänestysmahdollisuus on myös alle 18-vuotiailla vuoden 2010 vaaleista alkaen.

Useita edustuksellisen demokratian nykytilan piirteitä on käytetty perustelemaan tarvetta äänioikeusikärajan madaltamiseen. Äänestysaktiivisuus on yleisesti laskenut ja nuoremmat ikäryhmät eivät näytä omaksuvan äänestystottumusta varttuessaan samassa määrin kuin edeltävät sukupolvet. Nuoret ovat myös päätöksentekoelimissä aliedustettuina, mikä lisää riskiä, että heidän intressinsä tulevat toteutetussa politiikassa heikommin huomioiduiksi. Esimerkiksi oikeusministeriön asettaman äänioikeusikärajaa pohtineen työryhmän raportissa (49/2010) yhtenä ikärajan laskemista puoltavana seikkana mainittiinkin juuri nuorten painoarvon lisääntyminen vaaleissa ja nuorten ehdokkaiden osuuden mahdollinen kasvu.

Useissa eri maita koskevissa tutkimuksissa on tarkasteltu alle 18-vuotiaiden äänestyskäyttäytymistä ja poliittista osallistumista. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa kerätyn aineiston mukaan 16–17-vuotiaat ovat selvästi muita vähemmän kiinnostuneita politiikasta, heidän puoluesamastumisen ja poliittisen tietämyksen tasonsa on matalampi ja heidän erilaisia asiakysymyksiä koskevat näkemyksensä ovat muita useammin epäjohdonmukaisia ja herkkiä muutoksille. Tästä näkökulmasta arvioituna äänestämättä jättävien osuus äänioikeutetuista todennäköisesti kasvaisi ja jo nyt etenkin nuorten kohdalla ilmenevä osallistumiskuilu politiikan ”moniottelijoiden” ja välinpitämättömien välillä jyrkkenisi entisestään.

Itävallassa on sen sijaan havaittu, että alle 18-vuotiaiden ensikertaäänestäjien osallistuminen on selvästi korkeampaa kuin 18–20-vuotiailla ensikertalaisilla ja vain vähän matalampaa kaikkiin äänioikeutettuihin verrattuna. Myös 16–17-vuotiaiden poliittisen kiinnostuksen taso on noussut äänioikeuden myöntämisen jälkeen. Lisäksi esimerkiksi tietämys politiikasta ja poliittisia instituutioita kohtaan tuntema luottamus ja tyytyväisyys vaikuttaisivat olevan 18–21-vuotiaita korkeampaa.

Norjassa sen sijaan vuoden 2011 kunnallisvaaleissa toteutetun äänioikeusikärajan madaltamisen kokeilun pohjalta saadut tulokset eivät ole yhtä optimistisia. Kokeilua pidettiin menestyksenä siinä suhteessa, että 16–17-vuotiaiden äänestysaktiivisuus (58 %) oli huomattavasti korkeampaa kuin 18–21-vuotiaiden ensikertaäänestäjien (46 %). Sen sijaan politiikkaa kohtaan tunnettu kiinnostus ja arviot omista kyvyistä poliittisena toimijana olivat kuitenkin jossain määrin pienempiä 16–17-vuotiaiden kuin 18-vuotiaiden kohdalla.

Eräiden näkemysten mukaan ensimmäisen äänestyskokemuksen ajoittuminen ennen täysi-ikäisyyden saavuttamista tai pian sen jälkeen voisi olla tavanmuodostuksen kannalta otollista muun muassa siitä syystä, että suurin osa ikäluokassa on tuolloin vielä koulussa. Juuri koulut ovatkin olleet keskeisessä roolissa Itävallassa toteutetussa uudistuksessa sillä opetusohjelmaan on sisällytetty kansalaistaitojen opetusta (civic and citizenship education). Lisäksi kouluissa on toteutettu erilaisia aktiivisuuskampanjoita ja projekteja. Myös luokkatovereiden kanssa käydyt keskustelut voivat motivoida äänestämiseen.

Yhteenvetona vaikuttaisi siis siltä, että mikäli äänioikeuden ulottaminen 16-vuotiaisiin edistäisi äänestystavan syntymistä varhaisessa vaiheessa, sillä voisi olla suotuisia vaikutuksia vaaliosallistumisen kehitykselle tulevaisuudessa ja koko poliittisen järjestelmän legitimiteetille. Tämä on kuitenkin pitkälti riippuvainen siitä, ovatko nuoret itse siinä määrin valmiita ja halukkaita osallistumaan, että ensimmäisestä äänestyskokemuksesta muodostuu heille mielekäs ja toisaalta tapahtuuko äänestäminen sellaisessa ympäristössä, joka tukee äänestämistä.

Suomen seurakuntavaalit ja nuorten osallistuminen

Seurakuntavaaleissa on monia piirteitä, jotka kannustavat 16-vuotiaita äänestämään ja lisäävät mahdollisuutta miellyttävään ensikokemukseen. Lähes 90 prosenttia nuorista suorittaa rippikoulun. Äänestäminen tapahtuu pian sen jälkeen, mikä korostaa sidosta omaan seurakuntaan. Erityisesti vuoden 2010 vaaleissa oli ehdolla runsaasti nuoria ehdokkaita ja vaalikampanjan painopiste oli nuorissa äänestäjissä. Äänestysaktiivisuus 16–17-vuotiaiden tyttöjen kohdalla olikin tuolloin 17,4 prosenttia, mikä vastaa koko maan äänestysprosenttia. Pojilla vastaava luku oli 13,2 prosenttia.

Vuoden 2014 seurakuntavaaleissa tilanne muuttui jossain määrin. Sekä 16–17-vuotiaiden poikien että tyttöjen äänestysaktiivisuus (7,9 % ja 10,1 %) oli koko maan keskiarvoa matalampaa (15,5 %). Toisaalta luvuissa on myös huomattavaa alueellista vaihtelua. Vilkkaimmin alle 18-vuotiaat äänestivät Kinnulan seurakunnassa (43,5 %) ja lisäksi kahdessa muussa seurakunnassa heidän osallistumisensa ylsi yli 40 prosenttiin. Seurakunnan yleisen vaaliosallistumisen tason ja alle 18-vuotiaiden äänestämisen välillä vallitsee myös vahva tilastollisesti merkitsevä korrelaatio (r=0,74).

Vuosien 2010 ja 2014 seurakuntavaalien vertailu osoittaa selvästi, että alle 18-vuotiaiden osallistuminen on herkkä monille tilannetekijöille. Yksi keskeinen seikka lienee, että äänioikeuden ulottamiseen 16-vuotiaisiin liittynyt uutuudenviehätys oli jossain määrin hälventynyt. Seurakuntavaalien projektipäällikkö Mari Leppäseltä saatujen tietojen mukaan vastaava ilmiö on nähtävillä myös Ruotsissa eli alle 18-vuotiaiden äänestysaktiivisuus laski toisella kerralla. Myös kampanjoinnin painopiste oli nyt diakoniassa, eikä siinä keskitetty erityisesti nuoriin äänestäjiin, kuten vuoden 2010 vaaleissa. Myöskään nuorten ehdokkaiden rekrytoinnissa ei onnistuttu yhtä hyvin kuin edellisellä kerralla. Alle 30-vuotiaiden ehdokkaiden määrä laskikin nyt 9,5 prosentista 7,2 prosenttiin.

Pohdittaessa nuorimpien äänioikeutettujen osallistumisessa nyt tapahtuneita muutoksia on hyvä muistaa, että käytettävissä olevalla aineistolla ei voida erottaa toisistaan ikä- ja sukupolvivaikutusta eli sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että nyt äänestäneet alle 18-vuotiaat olisivat jossain määrin jo lähtökohtaisesti passiivisempia äänestäjiä kuin vastaava ikäryhmä vuoden 2010 vaaleissa. Ottaen huomioon, että kyseisten kahden ryhmän välinen ikäero on vain neljä vuotta, tämä vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Kaksista seurakuntavaaleista saatujen kokemusten pohjalta on liian varhaista arvioida äänioikeusikärajan madaltamisen pitkän aikavälin vaikutuksia. Seurakuntavaaleista tehtyjä havaintoja olisi kuitenkin hyvä hyödyntää myös laajemmassa keskustelussa äänioikeuden alentamisessa. On myös paljon seikkoja, joista olisi arvokasta saada lisätietoja. Tällaisia ovat esimerkiksi nuorten erilaisten sosiaalisten verkostojen vaikutus äänestämisessä, sosiaalisen median merkitys vaalitietoisuuden lisäämisessä sekä koulujen rooli osallistumiseen kannustamisessa ja vaalien käytännön järjestämisessä. Jo nyt kirkkohallituksen ja opetushallituksen kansliapäälliköt suosittelivat äänestyspaikkojen viemistä oppilaitoksiin. On myös tärkeää, että seurakuntavaaleista saatuja äänestyskokemuksia pyritään kartoittamaan vaalivuosina nuorille kohdistetuissa kyselytutkimuksissa.

Kirjoittaja kiittää seurakuntavaalien projektipäällikkö, pappi Mari Leppästä sähköpostitse toimitetuista vaaleja koskevista lisätiedoista ja analyysistä.

Hanna Wass, VTT, dosentti, Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitos.
Wass tarkastelee Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessaan ”Equality in electoral participation and vote choice” rekisteriaineistojen pohjalta erilaisia äänestämisessä ilmeneviä vinoumia.