Lapsi- ja nuorisoalan toimijoiden mielestä on tärkeää, että lapsi- ja nuorisopoliittinen päätöksenteko perustuu huolellisesti analysoituun tilasto- ja tutkimustietoon. Eri toimijoiden tiedontuotantoa pyritään nyt koordinoimaan vaikuttavuuden lisäämiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi.
Eilen tiistaina Helsingissä järjestettiin lasten hyvinvoinnin tietopohjafoorumi, jossa esiteltiin lapsiasiavaltuutetun sekä opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta laadittu raportti Lasten hyvinvoinnin tila kansallisten indikaattoreiden kuvaamana. Tilaisuudessa keskusteltiin myös siitä, miten lasten ja nuorten hyvinvoinnin tietopohjaa tulisi jatkossa vahvistaa.
Suurimmat kehitystarpeet liittyvät lasten ja nuorten vapaa-aikaa ja osallisuutta kuvaaviin indikaattoreihin. Tässä Nuoran ja Nuorisotutkimusverkoston yhteistyössä julkaisemalla Nuorten vapaa-aikatutkimuksessa kerättävillä tiedoilla tulee jatkossa olemaan suuri rooli. Uutta indikaattoritietoa tarvitaan myös tiettyjen erityisryhmien kuten vieraskielisten, vammaisten ja HLBTI-nuorten hyvinvoinnin kehittymisestä.
Kohti uutta hyvinvointitietoa
Tietopohjafoorumin osallistujissa herätti huolta myös se, että monet nykyään käytettävistä lasten ja nuorten hyvinvointi-indikaattoreista ovat itse asiassa pahoinvointi-indikaattoreita. Indikaattoreilla seurataan köyhyyden, kuolleisuuden ja kiusaamiskokemusten kaltaisia negatiivisia asioita positiivisten asioiden sijasta. Paremmin hyvinvointia kuvaavia indikaattoreita olisikin syytä jatkossa kehittää.
Todellisten hyvinvointi-indikaattoreiden kehittämiseksi hyvinvoinnin määritelmää on syytä kirkastaa. Tässä kannattaa emeritaprofessori Lea Pulkkisen kehotuksen mukaisesti kuulla lapsia ja nuoria itseään ja selvittää, mitä he pitävät hyvinvointinsa kannalta merkittävimpinä asioina. Näin asianosaisten oma kokemusasiantuntemus tulisi paremmin hyödynnetyksi.