Suomi kuuluu niihin harvoihin maihin, joissa nuorisotyö on
lakiin perustuvaa 
toimintaa. Tämä on kunnallisen nuorisotyön kannalta erityisen tärkeää. Laissa korostuu kunnan keskeinen vastuu huolehtia niin nuorisotyön toteuttamisesta kuin nuorisopolitiikasta. Nuorisotyö nähdään kunnan toimialaan kuuluvaksi tavoitteelliseksi peruspalveluksi.
Usein kuulee epäilyjä siitä, onko nuorisolailla todellista vaikutusta kuntien tekemään nuorisotyöhön, koska siinä ei ole subjektiivisia velvoitteita, joita kunnan tulee toteuttaa. Kysymys nousee keskeiseksi varsinkin silloin, kun kunnan talous on tiukoilla ja erilaisia säästöjä on tehtävä. Mielestäni nuorisolailla on suuri merkitys siihen, millaista nuorisotyötä Suomessa tehdään ja kuinka se ymmärretään. Samoin nuorisolaki antaa uskottavuutta kunnalliselle nuorisotyölle. Voidaankin sanoa, että nuorisolaki on nuorisotyön valtakunnallinen strategia ja ohjenuora, jonka avulla linjataan kuntien nuorisotyötä.
Nuorisolain (2006) vaikutus suomalaiseen nuorisotyön kehittymiseen on näkynyt erityisesti lasten- ja nuorten osallisuuden vahvistumisena. Myös uusi kuntalaki (410/2015) 26 § vahvistaa nuorten osallistumisen nuorisovaltuustossa tai vastaavassa vaikuttajaryhmässä. Uuden nuorisolain tarkoitus on vahvistaa sekä edistää osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Laissa osallisuus nähdään ansiokkaasti laajana kokonaisuutena, joka koskee paikallista, alueellista ja valtakunnallista nuorisotyötä ja nuorisopolitiikkaa.
Osallisuuden toteuttamiseksi kunnissa on edelleen mietittävä miten monipuolistetaan ja kehitetään lasten ja nuorten kanssa osallisuuden rakenteita vastaamaan uusiin haasteisiin ja ennen kaikkea, miten osallisuus viedään lasten ja nuorten arkeen. Tarvitaan uuden tyyppisiä ja monipuolisia rakenteita ja käytänteitä, jotta osallisuus voisi toteutua koko laajuudessaan.
Uudessa nuorisolaissa ei ole yksityiskohtaisesti määritelty niitä palveluja, joita kunnan tulee tuottaa. Osissa kunnissa tämä nähdään uhkana, koska pelätään kuntatalouden säästöjen kohdistuvan juuri niihin palveluihin, joilla ei ole ns. lain antamaa turvaa. Nuorisolain mukaan kunta luo edellytykset nuorisotyölle ja toiminnalle järjestämällä nuorille suunnattuja palveluja ja tiloja sekä tukee kansalaistoimintaa. Kunnille jää siis paljon liikkumavaraa siinä, kuinka nuorisotyö kunnassa toteutetaan ja missä laajuudessa. Tarkemmat linjaukset ja päätökset tehdään kuntakohtaisesti, erilaiset alueelliset tarpeet huomioiden. Nuorisotyön ammattilaisten tehtävänä onkin jatkossa aktiivisesti vaikuttaa oman kuntansa päätöksentekoon tuomalla sinne ajankohtaista tietoa nuorten elinoloista ja tarpeista. Tähän tehtävään tulisikin kiinnittää kunnissa erityistä huomiota. Uusien luottamusmiesten perehdyttäminen nuorisotyöhön ja nuorisopolitiikkaan on keskeistä kunnissa tehtävän nuorisotyön jatkumisen kannalta.
Vuonna 2014 tehdyn nuorisobarometrin ”Ihmisarvoinen nuoruus” mukaan yli puolet nuorista on kokenut tulleensa syrjityksi jossain elämänvaiheessa. Tämän vuoksi on hyvä, että uudessa laissa kiinnitetään huomiota eriarvoistumisen vähentämiseen ja yhdenvertaisuuteen. Nuorisotyöllä voi parhaimmillaan olla suuri rooli syrjinnän ehkäisyssä.
Laissa on tarpeellinen lisäys (3§) sukupolvien välisen vuorovaikutuksen parantamisesta. Tämä lisäys nuorisolakiin on hyvin linjassa 100-vuotiaan Suomen väestörakenteen ikääntymisen kanssa. Samoin nuorten omaehtoisen toiminnan tuominen lakiin oli tarpeellinen lisäys. Jatkossa nuorisotyön tuleekin antaa tilaa ja mahdollisuuksia nuorten omaehtoiselle toiminnalle.
Etsivää nuorisotyötä koskevien säädösten kirjaaminen uuteen lakiin on selkeyden ja kokonaisuuden kannalta hyvä asia. Hyvä lisäys on myös se, että nuoren itsensä antamien tietojen lisäksi työ voidaan aloittaa myös muiden viranomaisten luovuttamien tietojen perusteella. Lisäksi osallisuus ja elämänhallinta ovat uudessa laissa nostettu osaksi etsivää nuorisotyötä.
Riitta Veijola
Palvelupäällikkö
Sivistys- ja kulttuuripalvelut/
Nuorisopalvelut
Oulun kaupunki
Valtion nuorisoneuvoston
Tutkimus- ja arviointijaoston jäsen