Uuden nuorisolain myötä etsivän nuorisotyön asema tulee varmasti vahvistumaan 
arvostettuna toimintana ja se tulee vakiintumaan osaksi nuorille suunnattuja palveluita. Eikä syyttä. Kahdeksan toimintavuoden aikana tuhansia nuoria on tavoitettu ja he ovat saaneet tarvitsemaansa tukea, jotta löytäisivät, kiinnittyisivät ja voisivat hyötyä tarvitsemistaan palveluista. Nuoret ovat tulleet kuulluiksi ja heille on tarjottu yksilöllistä tukea. Moni nuori onkin näin ohjattu onnistuneesti eteenpäin kohti omia tavoitteitaan. Uudistunut laki antaa useille nuorten kanssa toimiville tahoille mahdollisuuden lähettää nuorten tiedot etsivään nuorisotyöhön ja näin tukea tarvitsevat nuoret löytyvät entistä helpommin. Tämähän on hienoa! Ei tarvitse enää etsiä, kun tiedot nuorista saa suoraan viranomaisilta ja muilta toimijoilta. Siis mitä ihmettä? Mitäs etsivää nuorisotyötä se on? Eikö nämä nuoret ole jo löydetty? Eikö etsivän pitänyt löytää ja ohjata nuoret palveluihin eikä päinvastoin?
Yksi etsivän nuorisotyön vahvuuksista on, että se on tavoittanut nuoria jotka eivät ole saaneet apua tai tukea mistään, joita muut eivät ole tavoittaneet. Tämä on kohderyhmä, josta varmasti meillä kaikilla on suurin huoli. Etsivät ovat myös tavoittaneet paljon nuoria, jotka ovat nuoresta iästään huolimatta saaneet tukea ja apua kymmeniltä, joskus jopa sadoilta ammattilaisilta ja mahdollisesti edelleen monet eri tahot yrittävät auttaa aktiivisesti. Nuoria on yritetty auttaa niin terveydenhuollon, koulun kuin sosiaalihuollon puolelta, mutta tullessaan etsivään nuorisotyöhön heidän tilanteensa ei ole sen parempi kuin nuoren, joka on onnistunut välttämään kaikki avun tarjoajat. Näistäkin nuorista on kova huoli, mutta mikä on etsivän rooli, kun nuorella on jo ympärillään monia ammattilaisia ja periaatteessa kaikki tarvitsemansa palvelut? – Toivottavasti ei ainakaan resurssien paikkaaja.
Kattavat nuorille suunnatut palvelut tuntuvatkin vuotavan pahasti etsivän nuorisotyön näkökulmasta katsottuna. Tuntuu, että erityisesti haastavassa elämäntilanteessa olevat nuoret on helppo ohjata palvelusta toiseen, eikä kukaan ota oikeasti kokonaisvaltaista vastuuta. Maassamme ei tunnu olevan palveluohjauksesta pulaa, mutta toimijoista kyllä. Uloskirjaamisen kulttuuri on todellisuutta, mitä saattaa valitettavasti tukea myös uudistunut nuorisolaki. On toki imartelevaakin, että etsivä nuorisotyö nähdään tahona, joka pystyy auttamaan nuoria tavalla, mihin muilla ei ole mahdollisuutta, vai onko? Jatkossa on kuitenkin helpompi ohjata nuoret etsivään nuorisotyöhön, kun lakikin antaa siihen mahdollisuuden.
Mitähän nuoret tuumaavat tästä? Onko sillä nuorelle oikeasti väliä, onko häntä kuunteleva taho sossu, terkkari, valmentaja vai etsivä nuorisotyöntekijä? Tätä sopii kysyä nuorilta, mutta oma kokemukseni on, että titteleillä ei ole merkitystä vaan sillä, että nuorella on joku, joka kuuntelee häntä ja johon voi luottaa. Nuoren pallottelu ammattilaiselta toiselle pahimmillaan kasvattaa epäluottamusta koko järjestelmäämme kohtaan. Onkin hyvä miettiä, auttaako laki ja tapa miten sitä toteutamme, viimekädessä nuorta vai järjestelmäämme?
Kaikki täytyy kuitenkin yrittää nähdä mahdollisuutena ja niin näen myös uudistuneen nuorisolain. Tavoitteena varmastikin on, että yksikään nuori ei katoaisi ja nuoret saisivat tukea ja apua sitä tarvitessaan. Itse näen lain ennemminkin antavan mahdollisuuden kuin velvoittavan nuorten tietojen lähettämiseen. Eli viime kädessä me toimijat päätämme jatkammeko uloskirjaamista. Meillä nuorten kanssa työskentelevillä onkin nyt tilaisuus näyttää, kuinka kattavat nuorten palvelut saadaan toimimaan niin, että siitä voivat ottaa oppia muutkin. Vastaus löytyy monialaisesta yhteistyöstä, josta myös uudessa laissa säädetään. Lisäämällä yhteistyötä sekä yhdessä tekemisen kulttuuria ja vähentämällä uloskirjaamista pystymme rakentamaan järjestelmästämme uskottavamman ja toimivamman. Minäkin lupaan miettiä jokaisen nuoren kohdalla ennen eteenpäin ohjaamista: Voisinko vielä itse tehdä jotain tämän nuoren hyväksi ennen kuin ohjaan hänet eteenpäin muiden tarvitsemiensa palvelujen piiriin.
Ville Koikkalainen
Vamos – etsivä nuorisotyö