Vuoden 2017 kuntavaalien tulosilta oli minulle henkilökohtaisesti todellinen tunteiden vuoristorataa. Tulosten selvittyä pystyin toteamaan, että olin saanut kotikunnassani, Inkoossa, eniten ääniä. Suomen mittakaavassa keräsin suhteellisesti yhdeksänneksi eniten ääniä.
Olin todella onnellinen ja kiitollinen saamastani luottamuksesta. Kaiken keskellä olin tietoinen myös siitä, mitä tämä tarkoittaa – vastuuta ja kovaa työtä.
Pian minulle selvisi, että minun oli otettava vastuulleni joko kunnanvaltuuston tai kunnanhallituksen puheenjohtajan tehtävä.
Muutaman viikon harkinnan ja poliittisten neuvotteluiden jälkeen päätin astua kunnanhallituksen puheenjohtajan tehtävään. Sain kuulla monelta taholta, ettei minun tulisi valita hallituksen puheenjohtajan tehtävää. Se vaatii paljon aikaa, osaamista ja kokemusta. Se on ennen kaikkea myös tuulinen tehtävä, johon yleensä kohdistuu paljon kritiikkiä ja paineita.
Nuoresta iästäni huolimatta päädyin ottamaan vastaan tämän vastuullisen tehtävän. Minulle valinta oli loppupeleissä helppo – kiinnostus kunnan kehittämiseen ja kuntalaisten arjen parantamiseen oli niin kova, että se johdatti minut valitsemaan tämän tehtävän. Olin iloinen siitä, että sain kannustusta tehtävään paitsi oman puolueeni sisältä, myös yli puoluerajojen, mikä tuntuu hienolta. Kuntalaisilta on myös tullut kannustusviestejä, jotka ovat rohkaisseet minua entisestään.
On ollut upeata olla omalla tavallaan lasikatonrikkoja ja olla tietääkseni yksi Suomen kuntahistorian nuorimmista kunnanhallituksen puheenjohtajista. Nuorten valitseminen vastuullisiin poliittisiin tehtäviin on mielestäni tärkeätä. Nuoret katsovat tietenkin asioita eri näkökulmasta kuin vanhemmat päättäjät ja niin asian kuuluukin olla. Erilaisuus ja sen esiintuominen on tärkeä osatekijä demokratiassa. Toivon myös nuorten päättäjien luovan uskoa demokratiaan ja vaikuttamiseen etenkin nuorten keskuudessa. Macronin nousu Ranskan presidentiksi on ollut poikkeuksellinen poliittinen tapahtumaketju, joka osoittaa meille kaikille, mitä kaikkea myös suhteellisen nuori poliitikko voi saavuttaa. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Tämä pätee myös politiikassa. On ilmiselvää, että politiikassa kokemuksesta on hyötyä, mutta huomioitava on myös se, että nuoret elävät nykyään erilaisessa nopeasti muuttuvassa maailmassa. Lähtökohdat ovat erilaiset vanhempiin poliitikoihin verrattuna, mutta politiikkaan lähtiessä joutuvat kaikki alkuvaiheessa tekemään saman verran töitä, jotta ymmärtää päätöksenteon eri osa-alueet. Tärkeintä on muistaa perehtyä asioihin, avoimin mutta myös kriittisin mielin. Nuorena kannattaa olla määrätietoinen, mutta myös yhteistyökykyinen ja nöyrä. Yllättävän tärkeää on myös tuntea itsensä ja miltä arvopohjalta haluaa rakentaa yhteiskuntaa. Se auttaa keskittymään olennaiseen.
Oman poliittisen urani aloitin edellisten vuoden 2012 kuntavaalien tienoilla ja siitä lähtien olen toiminut erilaisissa luottamustehtävissä. Päätös politiikkaan lähtemisestä syntyi epäreiluuden tunteesta. Olen aina luottanut siihen, että positiivinen ajattelu vaikeissakin tilanteissa auttaa jaksamaan. Tärkeintä on, että kuljet omaa tietäsi pää pystyssä. Tunne itsesi ja luota itseesi! Toivon, että nuorille annetaan aitoja mahdollisuuksia politiikassa. Rohkaisenkin kaikkia nuoria lähtemään mukaan vaikuttamaan yhteisten asioidemme puolesta. Maailma ei ole koskaan valmis, vaan aina tulee olemaan asioita, jotka voisivat olla paremmin. Jos sinulla on halua lähteä politiikkaan, lähde mukaan avoimin mielin. Juuri sinä voit olla se, joka voi muuttaa arkeamme paremmaksi. Ja arki koostuu pienistä osista. Jokainen osa tarvitsee puolestapuhujansa.
Henrik Wickström