Esitin Japanissa heinäkuussa 2014 järjestetyssä ISA:n (International Sociological Association) konferenssin ”Sociology of Sport” -työryhmässä jatko-opiskelijani Miia Grénmanin (TY) kanssa tekemääni tutkimusta yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden elämän- ja kulutustyylien sekä liikuntamotiivien yhteydestä. Tutkimus perustuu Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön tekemään terveystutkimukseen (N=9992), jossa yhtenä osiona oli liikunnan merkitys opiskelijoiden elämässä. Tästä osiosta tutkimme liikunnan harrastamisen motiiveja. Lisäksi kyselyssä tutkittiin elämäntyyliä, arvostuksia ja kulutuskäyttäytymistä yleisesti.
Elämäntyylien ja liikuntamotiivien yhteys kiinnosti meitä kulutustutkijoina: kuinka selkeästi syyt harrastaa liikuntaa liittyvät muuhun elämäntapaan ja erityisesti kulutuskäyttäytymiseen ja -asenteisiin? Selittävätkö elämäntyylimuuttujat liikuntamotiiveja paremmin kuin sosiodemografiset muuttujat? Tämänkaltaisia tutkimuksia ei juuri ole kansainvälisesti tehty, etenkään nuorten keskuudessa, vaikka liikunta on yhä tyypillisemmin kulutusta kaupallisissa ympäristöissä.
Eniten urheilun ja elämäntyylien välistä yhteyttä on pohdittu yhteiskuntaluokkakysymyksenä. Sosiologisten teorioiden ja empiiristen tutkimusten mukaan elämäntyylit ovat luokkasidonnaisia, jolloin esimerkiksi tietyt urheilulajit heijastelevat vaikkapa yläluokkaista tai työväenluokkaista elämäntyyliä. Omassa tutkimuksessamme pohdimme urheilua ja liikuntaa itsessään lifestyle-ilmiönä.
Empiirisessä analyysissa löysimme neljä pääasiallista motiivipatteristoa liikunnalle: sosiaalisuus, hyvinvointi, fyysisyys ja trendikkyys. Sosiaalisuudessa korostuivat yhteisöllisyys ja hauskuus, hyvinvoinnissa rentoutuminen ja hyvä olo, fyysisyydessä kunnon kohottaminen ja tulosten parantaminen ja trendikkyydessä lajin ja liikuntavälineiden muodikkuus sekä ulkonäkö.
Elämäntyyleistä löysimme kolme päätyyliä: kulutuskeskeisen, hyvinvointia painottavan sekä kestävän vastuullisen. Kulutuskeskeiseen elämäntyyliin kuuluivat esimerkiksi kiinnostus muotiin ja brändeihin, hyvinvointia painottavassa tyylissä korostuivat terveet elämäntavat, liikunta ja muu aktiivisuus ja kestävässä elämäntyylissä ekologinen ja eettinen vastuullisuus. Odotetusti aktiivinen elämäntyyli oli yhteydessä kaikkiin liikuntamotiiveihin. Kulutuskeskeinen elämäntyyli oli selkeimmin yhteydessä trendikkyyttä korostaviin liikuntamotiiveihin, mutta selitti myös muita liikuntamotiiveja. Sen sijaan ekologis-eettisesti vastuullinen elämäntyyli oli yhteydessä ainoastaan hyvinvointia korostaviin liikuntamotiiveihin. Ikä ja sukupuoli selittivät huomattavasti huonommin liikuntamotiiveja. Sosiaalisella taustalla (isän tai äidin ammatti) ei ollut lainkaan merkitystä.
Erityisen mielenkiintoinen tulos tutkimuksessamme oli yleisen kulutuskeskeisyyden vahva yhteys trendikkyyttä korostavaan liikuntaan opiskelijoiden keskuudessa. Samoin oli kiinnostavaa vastuullisen ja ekologisen elämäntyylin ”epäliikunnallisuus”. Hyvinvointia, terveyttä ja kestävää kehitystä korostavat arvot usein liitetään yhteen, mutta tässä tutkimuksessa ekologis-eettiset nuoret näyttäisivät arvostavan liikuntaa vähiten.
Jatkossa pidämme tärkeänä tutkia erityisesti kaupallisen ja ei-kaupallisen liikunnan harrastamisen yhteyttä nuorten muuhun elämään, sillä liikunnan harrastamiseen liittyy yhä enemmän kuluttamista ja liikunta kokonaisuudessaan on globaalisti laajenevaa liiketoimintaa.
Terhi-Anna Wilska, sosiologian professori, Jyväskylän yliopisto