Pääsykoeuudistuksen puolesta

30.5.2016 |

paasykokeetJoillakin lukiolaisilla, harvoilla tai monilla, motivaatio kirjojen pänttäämiseen on hukassa. Toisilla se on hukassa kokonaiset kolme vuotta, osa saattaa saada innostuksen nousuun huomattavasti nopeammin. Oma motivaation puutteeni heijastui ylioppilaskirjoituksiini asti, sillä alisuoriuduin niistä. Vaikka en saanut huonoa päättötodistusta, tiedän, että olisin pystynyt parempaan. Kuulemani ja uskomani perusteella näin käy muillekin lukiosta valmistuville. Lukiosta keskitasoisesti suoriutuneiden ei tarvitse kuitenkaan pelätä jäämistä jatko-opiskelupaikan ulkopuolelle, sillä kaikille on luotu toinen mahdollisuus onnistua; pääsykokeet.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on kirjoittanut blogitekstin ”Kannatan kuormittavista pääsykokeista luopumista” (sannigrahnlaasonen.fi 21.4.2016), jossa hän kertoo puoltavansa korkeakoulujen kuormittavista pääsykokeista luopumista. Grahn-Laasonen toteaa, että nuoren on raskasta valmistautua ensin ylioppilaskirjoituksiin ja sen jälkeen lukea raskaisiin pääsykokeisiin. Itse juuri valmistuneena abina voin todeta, että omalla kohdallani kevät oli rankka ylioppilaskirjoitusten tuottaman stressin takia. On uuvuttavaa aloittaa ylioppilaskirjoitusten jälkeen pääsykoekirjojen ulkoa pänttäys. Omalla kohdallani lukeminen on sujunut kuitenkin paremmin kuin hyvin, sillä palo alaa kohtaan on jaksanut puskea eteenpäin.

Pääsykokeiden uudistaminen soveltuvuus- sekä motivaatiopainotteisemmiksi olisi mielestäni loistava uudistus. Hakijan innostuneisuus alaa kohtaan käy selkeämmin ilmi esimerkiksi soveltuvuushaastatteluista kuin ulkoa opetelluista sanaselitystehtävistä. Omalla kohdallani pääsykokeet ovat lähestulkoon kokonaan kirjasta päntättävää tietoa, mitä täytyy osata soveltaa kokeessa. Osa hakee jopa kuuteen eri korkeakouluun, joten lukumotivaatiota täytyisi riittää parhaimmillaan kuuden eri kirjan ulkoa muistamiseen. Onhan tuo paljon vaadittu keneltä tahansa lyhyessä ajassa.

Jatko-opintoja ajatellen Grahn-Laasosenkin mainitsemaa yhteistyötä toisen ja korkea-asteen välillä olisi hyvä lisätä. Tämä, jos mikä, olisi hyvä hakijan innostuneisuuden mittari. On mielestäni iso plussa, että motivoituneet opiskelijat pystyisivät kasvattamaan lukion kurssimäärää samalla kerryttäessään pisteitä valintakokeita varten tai jopa pääsemään sisälle korkeakouluun tämän valintaväylän kautta.

Jos valintakokeet keskittyisivät mittaamaan hakijan soveltuvuutta sekä motivaatiota ulkoa opetellun tiedon sijaan, aloille ei välttämättä päätyisi yhtä paljon ”no kunhan nyt vaan hain”-ihmisiä, jotka loppujen lopuksi saattaisivat jättää opinnot kesken. Opintojen keskeytykset maksavat valtiolle. Toisaalta, jos opiskelujen alkamisen jälkeen tajuaakin, että tämä ei ole minun juttuni, tulisi alan vaihdon olla helpompaa kuin tällä hetkellä.

Jos raskaat valintakokeet poistetaan kaikilta tai joiltakin aloilta, olisi hyvä korostaa ylioppilaskirjoitusten merkitystä pääsykokeina. Minua, sekä muita keskivertoylioppilaita tai kirjoitusten aikaan lukumotivaatiota etsiviä, kannustaisi varmasti tieto siitä, että ylioppilaskirjoitusten tulokset toimisivat osana pääsykoetta. Ylioppilaskirjoituksissa ei tarvitsisi löysätä yhtään ajattelemalla, että täytyy jättää voimia vielä korkeakoulujen valintakokeita varten. Ylioppilaskokeita voisi kehittää enemmän yliopistojen sekä ammattikorkeakoulujen opintoja tukeviksi. Samaan aikaan täytyisi kuitenkin miettiä, kuinka uudistus vaikuttaisi muualta kuin lukiosta hakevien jatko-opintoihin.

 

Mona Kajander
Kevään 2016 ylioppilas
Mikkeli