Maahanmuuttajien määrä on lähes kaksinkertaistunut Suomessa 2000-luvulla. Vuosittain noin 40 % Suomeen muuttaneesta väestöstä on alle 25-vuotiaita. Maahanmuuttajatausta luo osin erilaiset arjen voimavarat ja haasteet Suomessa elämiseen kuin valtaväestön nuorilla. On esimerkiksi todettu, että maahanmuuttajataustaisilla on valtaväestön nuoriin verrattuna kohonnut riski jäädä syrjään yhteiskunnan toiminnasta.
Pyysimme nuorisotutkimusverkoston tutkijaa tuomaan näkökulmaa asiaan.
RAJAPOLIITTISESTA KIISTELYSTÄ KOHTI SISÄPOLIITTISIA RATKAISUJA
Jo 1990-lvulla toimittajien hyödyntämät kielikuvat ”tulvista” ja ”vyöryistä” ovat jälleen ahkerassa käytössä. Sanavalinnat ovat merkityksellisiä niiden asettaessa raamit julkiselle keskustelulle. Mediakeskustelu väkivaltaa ja kapeita tulevaisuusnäkymiä pakenevista ihmisistä on yhtäältä pelkojen ja toisaalta myötätunnon kyllästämää puhetta rajavalvonnasta ja muuttoliikkeestä. Uutisvirtaa seuraavalle kansalaiselle Euroopan Unionin liikkuvuutta koskevat sopimukset, Suomen maahanmuuttoviraston käytännöt ja turvapaikanhakijoihin liittyvät monenlaiset numeeriset faktat ovat tulleet tutuiksi.
Keskustelemme toisin sanoen rajapolitiikasta – siitä, ketkä saavat ylittää valtioiden rajoja ja missä määrin. Rajapoliittinen keskustelu johtaa helposti vastakkainasetteluun eri näkemysten välillä. Kannanotot asettuvat janalle, jonka toisessa päässä halutaan sulkea kansalliset rajat ja toisessa kannatetaan niiden poistamista. Toki kantansa voi valita jostain ääripäiden väliltä, mutta itse janalta ei pääse pois. Seuraukset voi lukea minkä tahansa maahanmuuttoaiheisen uutisen kommenttiketjusta.
Huimien eriarvoisuuksien maailmassa emme voi estää ihmisiä liikkumasta ilman eettisesti kestämättömiä seurauksia. Siksi jumiutuminen rajapoliittiseen kiistelyyn on jokseenkin turhauttavaa. Hedelmällisempää olisi seurata sitä, millaisiksi Suomeen jäävien turvapaikanhakijoiden elämät muodostuvat. Tällainen keskustelu hyödyttäisi kaikkia Suomessa asuvia ihmisiä.
Suomalaista koulutus- ja palvelujärjestelmää, työmarkkinoita ja arjen vuorovaikutuksen rakenteita on hedelmällistä analysoida sellaisten ihmisten näkökulmasta, jotka eivät sovi myyttiin yhtenäisestä suomalais-kansallisesta kollektiivista. Turvapaikan saaneet ihmiset ovat yksi esimerkki tällaisesta ryhmästä. Heidän arkensa tarkastelu ja näkökulmien avaaminen paljastaa usein sellaisia epäkohtia, joiden korjaaminen tekisi suomalaisesta yhteiskunnasta oikeudenmukaisemman kaikille.
Juuri tämänkaltaisia analyyseja on tehty paljon suomalaisen nuorisotutkimuksen piirissä koko 2000-luvun ajan. Monissa tutkimuksissa on tarkasteltu suomalaisen yhteiskunnan instituutioita ja arkea juuri maahanmuuttajanuorten näkökulmasta tehden samalla näkyväksi heidän kohtaamiaan ongelmia. Tutkimusten tulokset ovat edelleen ajankohtaisia tarjoten runsaasti tietoa yhteiskunnallisen keskustelun ainesosiksi. Tämä tieto pääsee kuitenkin harvoin esille rajapoliittisen huutelun takaa tai toisteltaessa yksisuuntaisen kotoutumisen mantroja kielen oppimisen ja suomalaisen kulttuurin omaksumisen muodoissa.
Yhteiskunnalliset epäkohdat lisäävät eriarvoisuutta
Yritän seuraavassa tiivistää tutkimusten antia kolmen keskeisen johtopäätöksen kautta. Pitkälle tutkimustraditiolle oikeutta tekevä synteesi yhdessä kolumnissa on mahdoton tehtävä, joten kiinnostunut lukija voi jatkaa alta löytyvien kirjallisuusvinkkien kautta huomattavasti pidemmälle.
Ensimmäinen johtopäätös koskee maahanmuuttajanuorten lisäksi huomattavasti laajempaa joukkoa, kuten esimerkiksi maahanmuuttajien ja kansainvälisten parisuhteiden jälkeläisiä, etnisiä vähemmistöjä sekä adoptiolapsia. Arkiset rasismin kokemukset ehkäisevät sekä paikallisiin yhteisöihin että laajemmin koko suomalaiseen yhteiskuntaan kiinnittymistä. Rasismissa on usein kyse pienistä mutta toistuvista ulossulkemisen kokemuksista arjen epämuodollisissa kohtaamisissa. Arjen rasismi pitää tehokkaasti yllä rajoja meidän ja muiden välillä kiihdyttäen suomalaisen yhteiskunnan etnisyyteen perustuvaa eriytymistä. Osa maahanmuuttajataustaisista nuorista kertoo, nuorten termejä käyttääkseni, yhtäältä vaikeuksista tutustua ”suomalaisiin” ja toisaalta läheisistä suhteista moninaiseen joukkoon muita ”ulkomaalaisia”.
Toinen johtopäätös kytkeytyy arjen kohtaamisten sijaan suomalaisen yhteiskunnan julkisiin palveluihin, koskettaen arjen rasismin tapaan laajaa nuorten joukkoa. Tutkimuksissa on toistuvasti esitetty, että suomalaisen hyvinvointivaltion standardisoidut palvelut huomioivat heikosti kulttuurista ja etnistä moninaisuutta. Tätä universalistista ideologiaa ovat rikkoneet historian saatossa opiskelijoille, eläkeläisille tai köyhyydestä kärsiville suunnatut erityispalvelut. Maahanmuuttajanuorten huomiointi erityisenä kohderyhmänä vaikkapa nuoriso- ja sosiaalipalveluissa on kuitenkin jäänyt pitkälti kolmannen sektorin varaan. Esimerkiksi suomen kielen osaamisen ja vanhempien tietämyksen puutteiden sekä rasismin seuraamusten kompensointi jää usein tekemättä julkisessa palvelutuotannossa. Yhdenvertaisuuden toteutumiseen on vielä matkaa.
Kolmas johtopäätös koskee edelleen suomalaista palvelu- ja koulutusjärjestelmää mutta suppeampaa nuorten joukkoa, lähinnä nuoruusvuosina Suomeen muuttaneita ja monta kertaa hauraiden valtioiden alueilta lähteneitä. Suomeen muuttaminen oppivelvollisuuden loppumetreillä tai sen jo päätyttyä tarkoittaa virallisen ja hyväksi havaitun koulutusjärjestelmän (perusopetus sekä toinen ja korkea-aste) ulkopuolelle jäämistä. Erityisesti pääkaupunkiseudulla erilaiset valmistavat opinnot, kotouttamis- ja työvoimapoliittiset koulutukset sekä aikuisopiskelijoille tarkoitetut oppilaitokset muodostavat sirpaleisen, alati muuttuvan ja heikosti resursoidun kokonaisuuden. Tällä villillä kentällä virallisen koulutusjärjestelmän tasalaatuinen opetus ja eteenpäin vievät väylät muuttuvat vaihtelevaksi laaduksi ja mutkitteleviksi poluiksi. Koulutusjärjestelmän ulkopuolelle joutuminen tarkoittaa monta kertaa myös opiskelijan statuksen ja sen myötä saatavien etuuksien puuttumista – täysipäiväisestä opiskelusta huolimatta.
Entisiä ja nykyisiä turvapaikanhakijoita koskettavat monet muutkin viranomaisten luokittelukäytännöt. Joidenkin palveluntarjoajien on ollut vaikeaa tunnistaa pakolais- tai turvapaikanhakijastatuksen omaavien ihmisten kompetensseja, jolloin korkeastikin koulutettuja ihmisiä ohjataan helposti valmistaville kursseille ja matalapalkka-aloille. Lisäksi on tärkeä muistaa, että monilta turvapaikanhakijoilta puuttuu Suomessa tunnustetut henkilöasiakirjat. Tämä vaikeuttaa mitä moninaisimmin tavoin jokapäiväistä elämää. Esimerkiksi pankeissa ja posteissa asioiminen muodostuu vaikeaksi. Yksityinen pankkisektori ei myönnä verkkopankkitunnuksia kaikille, joten koko joukko aivan olennaisia nyky-yhteiskunnan palveluja jää monien ulottumattomiin.
Edellä kuvattujen yhteiskunnallisten epäkohtien – arjen rasismin, omaa tilannetta kehnosti huomioivien palvelujen ja syrjivien viranomaiskäytäntöjen – osuessa saman ihmisen tai hänen läheistensä kohdalle, muodostuu kiinnittyminen suomalaiseen yhteiskuntaan vaikeaksi. Yhteiskunnan näkökulmasta kyse on usein varsin pienistä asioista, mutta yksittäisille ihmisille epäkohdat voivat muodostua ylitsepääsemättömiksi. Ongelmiin tarttuminen onkin paljolti poliittisen ja hyvän tahdon kysymys. Valtion budjettia ei tarvitse järjestää uudelleen.
Jämähtäminen rajapoliittiseen kiistelyn viivästyttää olennaisten ratkaisujen löytämistä. Emme voi juuri vaikuttaa turvapaikanhakijoiden määriin tai heidän kykyihinsä. Suomalaisen yhteiskunnan epäoikeudenmukaisten rakenteiden ja arjen käytäntöjen muuttaminen on sitä vastoin mahdollista. Tämä on ensiarvoisen tärkeä muistutus, sillä globaalin eriarvoisuuden määrittämässä maailmassa muuttoliike tulee jatkumaan.
Antti Kivijärvi, tutkija, Nuorisotutkimusseura
Kirjallisuutta
Haikkola, Lotta (2012) Monipaikkainen nuoruus – Toinen sukupolvi, transnationaalisuus ja identiteetit. Helsinki: Helsingin yliopisto, sosiaalitieteiden laitos.
Harinen, Päivi (toim. 2003) Kamppailuja jäsenyyksistä. Etnisyys, kulttuuri ja kansalaisuus nuorten arjessa. Nuorisotutkimusverkoston/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 38. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.
Harinen, Päivi & Honkasalo, Veronika & Souto, Anne-Mari & Suurpää, Leena (toim. 2009) Ovet auki! Monikulttuuriset nuoret, vapaa-aika ja kansalaistoimintaan osallistuminen. Nuorisotutkimusverkoston/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 91. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.
Hautaniemi, Petri (2004) Pojat! Somalipoikien kiistanalainen nuoruus Suomessa. Nuorisotutkimusverkoston/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 41. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.
Honkasalo, Veronika (2011) Tyttöjen kesken. Monikulttuurisuus ja sukupuolten tasa-arvo nuorisotyössä. Nuorisotutkimusverkoston/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 109. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.
Honkasalo, Veronika & Kivijärvi, Antti (2011) Kehittämistyötä monikulttuurisesta näkökulmasta – välähdyksiä nuorisotyön arjesta. Teoksessa Veronika Honkasalo & Tomi Kiilakoski & Antti Kivijärvi: Tutkijat ja nuorisotyö liikkeellä. Tarkastelussa kaupunkimaisen nuorisotyön kehittämishankkeet. Nuorisotutkimusverkoston/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 114. Helsinki: Nuorisotutkimusseura, 49–152.
Honkatukia, Päivi & Suurpää, Leena (2007) Nuorten miesten monikulttuurinen elämänkulku ja rikollisuus. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 232 & Nuorisotutkimusverkoston/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 80. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos & Nuorisotutkimusseura.
Huhta, Helena (2013) Monikulttuuriset suomalaiset huippu-urheilijoina. Teoksessa Mikko Piispa & Helena Huhta (toim.) Epätavallisia elämänkulkuja. Huippu-urheilijat ja -taiteilijat 2000-luvun Suomessa. Nuorisotutkimusverkoston/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 134. Helsinki: Nuorisotutkimusseura, 79–144.
Katisko, Marja (2013) Maahanmuuttajien asunnottomuus metropolialueella. Teoksessa Susanna Hyväri & Sakari Kainulainen (toim.) Paikka asua ja elää? Näkökulmia asunnottomuuteen ja asumispalveluihin. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu, 111–130.
Kivijärvi, Antti (2015) Etnisyyden merkityksiä nuorten vertaissuhteissa. Tutkimus maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön nuorten kohtaamisista nuorisotyön kentillä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.
Nieminen, Harri & Kivijärvi, Antti & Toivikko, Kristiina (tulossa, 2015) Kiertoteitä – maahan muuttaneet nuoret yhteiskunnallisten esteiden edessä. Helsinki: Into-kustannus.
Martikainen, Tuomas & Haikkola, Lotta (toim. 2010) Maahanmuutto ja sukupolvet. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Nuorisotutkimusverkosto.
Peltola, Marja (2014) Kunnollisia perheitä. Maahanmuutto, sukupolvet ja yhteiskunnallinen asema. Nuorisotutkimusverkoston/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 147. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.
Perho, Sini (2010) Rasistisuus nuorten yhteisöissä. Tutkimus vuosituhannen vaihteen Joensuusta. Nuorisotutkimusverkoston/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 103. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.
Rastas, Anna (2007) Rasismi lasten ja nuorten arjessa: transnationaalit juuret ja monikulttuuristuva Suomi. Nuorisotutkimusverkoston/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 78. Tampere: Tampere University Press & Nuorisotutkimusseura.
Ronkainen, Jussi (2009) Väliviivakansalaiset. Monikansalaisuus asemana ja käytäntönä. Joensuu: Joensuun yliopisto.
Souto, Anne-Mari (2011) Arkipäivän rasismi koulussa: Etnografinen tutkimus suomalais- ja maahanmuuttajanuorten suhteista Joensuussa. Nuorisotutkimusverkoston/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 110. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.
Suurpää, Leena (2002) Erilaisuuden hierarkiat. Suomalaisia käsityksiä maahanmuuttajista, suvaitsevaisuudesta ja rasismista. Nuorisotutkimusverkoston/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 28. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.