1.1.2017 voimaan tulleessa nuorisolaissa säädetään ensimmäisen kerran työpajatoiminnasta. Lain soveltamisesta on kokemusta kolmen viikon verran, joten kaikkia vaikutuksia ei vielä ole nähtävissä.
Laki määrittelee työpajatoiminnan tarkoitusta ja sisältöä pitkälti nykyisen käytännön mukaisesti. Ensilukemalla näyttää siltä, että ei mitään uutta auringon alla, juuri noinhan työpajat jo nyt toimivat. Oma kokemukseni tosin rajoittuu lähinnä Lahden kaupungin nuorisopalveluiden työpajoihin ja pitkään kokemukseen asioiden seuraamisesta ja kehittämisestä myös valtakunnan tasolla.
Nuorisolain tavoitteisiin on helppo yhtyä ja ne sopivat työpajatoiminnan arvomaailmaan erinomaisesti. Nuoren osallisuuden lisääminen niin omassa elämässä kuin laajemminkin on työpajatoiminnan keskiössä kaikilla valmennuksen tasoilla.
Lain työpajatoimintaa koskevassa osiossa eniten pohtimista ainakin minulle aiheuttaa pykälä huumausainetestauksesta. Nuori voi olla työpajalla kuntouttavassa työtoiminnassa, työkokeilussa tai palkkatuetussa työsuhteessa. Kaikilla näillä on hieman erilainen vaikutus päihdeasiaan. Epäselvyyttä on nuorisolain kirjausten ja työsuhteen aikaisten käytäntöjen yhteensovittamisessa.
Työsuhteissa normaali käytäntö on nollatoleranssi kaikkien päihteiden osalta. Työsopimuslaissa päihtyneenä työpaikalla esiintyminen muodostaa purkuperusteen. Käytännössä työpaikan päihdeohjelma määrittelee käytännöt ja meilläkin noudatetaan kaupungin päihdeohjelmaa. Työnantaja voi epäillessään kehottaa työntekijää menemään testiin, mutta ei voi sitä vaatia. Jos työntekijä kieltäytyy, voi työnantaja kuitenkin tehdä siitä omat johtopäätöksensä ja antaa työntekijälle varoituksen ja aloittaa hoitoonohjausmenettelyn. Varoituksen antaminen on rangaistus, josta voi seurata työsuhteen purkaminen, jos työntekijä ei muuta toimintaansa. Nuorisolain mukaan testauksesta saatavaa tietoa voidaan käyttää ainoastaan valmennussuunnitelman ja sopimuksen tarkistamiseksi. Voidaanko työsuhteen purkamista pitää sopimuksen tarkistamisena?
Yleensä työkokeiluista ja kuntouttavasta työtoiminnasta raportoidaan lähettävälle taholle, TE-toimistolle tai kuntouttavan työtoiminnan ohjaajalle. Voiko tästä raportoida, koska kyseessä on arkaluontoinen tieto? Toisaalta tieto on nuoren jatkosuunnitelmien kannalta oleellinen, mutta voi myös katkaista kaikki reitit eteenpäin, jos päihteettömyys ei siinä tilanteessa ole hänelle mahdollista. Oleellista on, että nuorelle annetaan tukea huolimatta päihdetilanteesta.
Työpajatoimintaa rahoitetaan osittain valtionavustuksella. Uutena lakiin on tullut valtionapukelpoisuuden hakeminen. Pitkään valtionapua hakeneena ja sitä toimintaamme saaneena ihmettelen, toteuttaako tämä käytäntö nykyisen hallituksen normienpurkutalkoiden henkeä? Valtionavun myöntämisen ja kelpoisuuden kriteereiden tulee olla läpinäkyviä ja kaikille toimijoille tasavertaisia huolimatta siitä, missä tai kenen hallinnoimana työpaja toimii.
Jaana Lehtinen
Palvelupäällikkö
Lahden kaupungin nuorisopalvelut