Kun Sipilän hallituksen ohjelma julkaistiin noin vuosi sitten, tulevaisuuden kunta –reformi ei tullut ainakaan itselleni yllätyksenä. Ovathan itsenäisen Suomen historiassa hallitukset ennenkin halunneet uudistaa kuntakenttäämme. Näiden uudistusten onnistumisesta ja riittävyydestä voidaan kuitenkin olla montaa mieltä. Epäileväisin meistä voisi jopa kysyä, mikä on toisin tässä uudistuksessa.
Nyt meneillään olevat hallituksen reformit ovat syvällisempiä kuin koskaan aiemmin. Maakuntahallinnon perustaminen ja siihen liittyvä kuntien tehtävien muuttaminen ovat suurimpia hallinnollisia muutoksia sitten vuoden 1863 kunnallisasetuksen ja vuoden 1906 eduskuntauudistuksen. Lähtöasetelmaltaan näillä reformeilla on siis paremmat lähtökohdat kuin aiemmilla uudistuksilla. Onkin pitkälti enää kuntapäättäjistämme ja valtakunnantason poliitikoistamme kiinni, kuinka kokonaisvaltaisiin ja tulevaisuusorientoituneisiin ratkaisuihin olemme valmiita.
Reformin seurauksena kunnat sellaisina kuin me ne nyt tunnemme, tulevat poistumaan. Kuntien tehtävien muuttuessa radikaalisti jäljelle jäävät iloa, sivistystä ja ennaltaehkäisyä vahvistavat palvelut, millä on tärkeä merkitys kuntalaisille. Tämä kehitys edellyttää uudenlaista verkostojohtamista ja laajaa yhteistyötä kunnan eri toimijoiden kanssa, mitä myös elinkeinopolitiikan laajentuminen elinvoimapolitiikaksi alleviivaa. Kuntien uuden elinvoiman tulee käsittää myös lasten, nuorten sekä perheiden palvelut, joilla on iso merkitys positiivisen kuntalaiskuvan luomiselle.
Tulevaisuuden kunta on monella tapaa nuorten kunta. Sote-palveluiden siirtyminen maakuntien vastuulle keventää kuntien palvelutarjontaa ja hallintoa yli puolella. Tämän tulisi johtaa kunnille jäävien tehtävien merkityksen korostumiseen, joista valtaosa koskee lapsia ja meitä nuoria. Tällainen muutos on kokonaisvaltainen ja se liittyy paitsi kuntatalouteen myös ennen kaikkea toimintatapoihin ja osallistumismahdollisuuksiin.. Toimintatapojen osalta lapsi- ja nuorisoystävällisyydestä on tultava itsestään selvä tavoite kaikessa kunnan toiminnassa.
Yksi nyt tehtävien reformien suurin muutos on kuntademokratian vahvistaminen. Lasten ja nuorten osallisuus on tärkeä osa kuntademokratiaa ja se toimii monilta osin muiden kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien kokeilualustana ja kirittäjänä. Lasten ja nuorten osallisuudesta on tultava kunnan ydintoiminto, eikä sitä tulee enää nähdä ylimääräisenä lisänä tai hallinnollisena painolastina. Lisäksi meillä nuorilla on tulevaisuuden kuntalaisina ja veronmaksajina oikeus osallistua meitä koskevaan päätöksentekoon, sillä tosiasiassa tulevaisuudessa me koemme nyt tehtävien päätösten täydet vaikutukset.
Kuntien on monelta osin myös löydettävä uudelleen paikkansa kuntalaisten arjessa: matalan kynnyksen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen koostuu arjen pienistä asioista, joissa kunta on luomassa edellytyksiä monille eri toimijoille. Uudistustyö myös haastaa vanhoja käsityksiämme ennaltaehkäisevästä toiminnasta ja antaa sille sen ansaitseman painoarvon osana kunnan perustehtävää. Se tulee ymmärtää sanan laajimmassa merkityksessä. Edessä on mahdollisuus uuteen julkisen vallan ja yksityiselämän isojakoon, jossa lopputuloksena ovat hyvinvoivat kuntalaiset ja sen seurauksena elinvoimaiset kunnat.
Tulevaisuuden kunta on mahdollisuuksia täynnä, kunhan vain osaamme meneillään olevassa uudistyössä tarttua niihin ja varmistaa kaikkien kuntalaisryhmien äänen kuulumisen sen valmistelussa. Osallistava valmistelu ja muutokseen varautuminen kaikilla yhteiskunnan tasoilla yhdessä kansalaisten ja kuntalaisten kanssa on ainut tapa varmistua kestävästä lopputuloksesta. Reformin tuloksena tulee olla sosiaalisesti kestävä, ydintehtäviinsä keskittyvä ja positiivista kehitystä luova, dynaaminen tulevaisuuden kunta. Nuorten kuin muidenkin kuntalaisten, osallistumisen tulee olla aitoa ja kiinteä osa kuntien hallintoa. Tarvitaan kuntapolitiikan uudelleensyntymistä.
Uudenlaista poliittista otetta tarvitaan myös uusissa itsehallintoa nauttivassa maakunnissa. Maakunnat tarvitsevatkin vähintään yhtä vahvaa osallistumiskulttuuria ja –lainsäädäntöä kuin kunnatkin. Maakunnallisen demokratian tulee olla vahvaa ja nuorten osallistumismahdollisuuksien tulee perustua jo olemassa oleviin hyviin käytäntöihin ja kunnallisiin vaikutusmahdollisuuksiin. Nuorten oikeus osallistua ja vaikuttaa maakunnan asioihin esimerkiksi nuorisovaltuuston kautta tulee turvata lailla. Eri osallistumismuodot eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan täydentäviä demokraattisen järjestelmän osia.
Yhteiskuntaa rakennetaan meille ja meidän lapsillemme. Jotta se olisi oikeudenmukainen ja tulevaisuuteen katsova, tulee meidän nykyisten nuorten olla vaikuttamassa hallituksen suuriin reformeihin. Jotta nämä reformit onnistuisivat paremmin kuin edeltäjänsä ja olisivat todellisia reformeja uudistuksien sijaan, tulee meidän yhdessä uskaltaa tarttua myös vaikeisiin asioihin ja keksiä niihin täysin uusia ratkaisuja.
Nämä uudistukset ja tulevaisuuden kunnat sekä maakunnat tarvitsevat meitä aktiivisia nuoria. Nuorisovaltuustot ja muut nuorten vaikuttamiskanavat mittaavat ja arvioivat jatkuvasti niin kuntiemme kuin valtion politiikanteon tapoja – niiden avoimuutta, ymmärrettävyyttä ja osallistavuutta. Toimimme etujoukkoina uusille politiikan tavoille ja monilta osin vahvistamme osallisuuden kulttuuria, josta hyötyvät kaikki kuntalaiset ja kansalaiset.
Kimi Uosukainen
Puheenjohtaja
Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto